Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Paikka leipäjonossa periytyy – Kirjailija Sirpa Kähkönen tiesi jo tyttönä, ettei kukaan levitä köyhälle lapselle turvaverkkoa

Rakas Minna. Tiedän, että et pahastu tuttavallisesta puhuttelusta, vaikka oletkin kansalliskirjailija ja monumentti. Minulle olet äiti, ja sen hyvin tiedätkin. Opin tuntemaan sinut jo varhain. Sinun teoksiasi oli lapsuudenkotini kirjahyllyssä. Sisäistin tapasi ajatella maailmasta ja ihmisten paikasta siinä. Kun minua sysittiin, muistin, miten periksiantamaton olit. Kehitysvuosinani pohdin usein, mitä sanoisit jostakin vaikeasta tai ristiriitaisesta asiasta. Ajattelusi ja toimintasi muodostui etiikkani rungoksi. Viime aikoina olen miettinyt, miten reagoisit, jos kuulisit, että köyhyydellä on yhä kauaskantoiset vaikutukset Suomen lasten koulutustasoon ja mielenterveyteen. Ehkä ensin masentuisit, kun käsittäisit, miten vähän olemme saaneet aikaan. Sitten kenties ilahtuisit siitä, että raportit ja kyselyt lasten köyhyydestä ovat saaneet lehdistössä laajasti näkyvyyttä. Ruotsinkielinen Hufvudstadsbladet rohkeni jopa sanoa ääneen sen, mikä meille on yhä niin vaikeaa: on puhuttava yhteiskuntaluokista. Sinun aktiivisimmista toiminta-ajoistasi, Minna, on jo reilusti yli sata vuotta. Elit suuren kurjuuden ja kohtuullisen vaurauden Suomessa. Puhuit selkein sanoin siitä, mikä 2000-luvun hyvinvoivassa, vauraassa valtiossa on muuttunut tabuksi: köyhyydestä ja syrjäytymisestä yhteiskunnallisina ilmiöinä, ei yksilöiden ominaisuuksina. Jos sinä olisit täällä tänään, menisit koteihin, joissa osattomuus periytyy ja joissa nuoret eivät saa peruskouluakaan suoritettua loppuun. Puhuisit teiniäitien ja pilleristipoikien kanssa ja menisit asuntoihin, joissa toivottomat naiset ja miehet istuvat päivästä toiseen. Etkä päivittelisi heitä vaan katsoisit suoraan kohti sitä luokkaa, jonka ympärillä on näkymättömät aidat. Luokkapuheen kaihtaminen on laiskuutta ja pelkuruutta, sen olen oppinut sinulta. Kun emme puhu yhteiskunnallisen luokan vaikutuksesta yksilön menestykseen, annamme tilaisuuden ja luvan diskriminaation jatkumiselle. Köyhien sorto kumpuaa samanlaisesta ajattelumallista kuin rasismi. Minulle on sanottu nuoruudessani: "Ei olisi uskonut, että voit olla koulussa niin hyvä, vaikka olet tavallisesta työläisperheestä." Työläisyys on siis mielestänne yhtä kuin tyhmyys, ymmärsin. Mitä ylempi luokka, sitä älykkäämpi ihminen, niinkö? Tällaiset asenteet herättävät yhä minussa kiukkua koska olen sinun opissasi ollut, Minna. Joku toinen voisi masentua. Usein ajattelen sinun kertomuksesi Hellua. Sokeutuvaa, taitavaa pikkutyttöä, jonka osana on nääntyä ennen aikojaan köyhän kansan lapsena. Minä olen Hellu, joka on saanut mahdollisuuden, ja se on, Minna, sinun ja muiden tasa-arvon esitaistelijoiden ansiota. Pelastakaa Lapset -järjestön tutkimuksen mukaan köyhistä lapsista 70 prosenttia on kokenut kiusaamista aikuisten puuttumatta siihen. Yhteiskuntaluokan määräävyys ja samanaikainen kaihtaminen on keskeinen osa koulujärjestelmämme piilo-opetussuunnitelmaa. Monikulttuurisuus osataan jo kouluissa ottaa huomioon, mutta köyhyydestä ja luokka-aspektista ei puhuta lainkaan. Piilo-opetussuunnitelma tarkoittaa sitä, että lasten on totuttava ääneen lausumattomiin koodeihin, jotka ohjaavat yhteisön toimintaa. Jos näennäisen tasa-arvon nimissä jätetään tunnistamatta ristiriidat, jotka kumpuavat lasten taustojen erilaisuudesta, annetaan sanaton lupa syrjinnälle. Köyhien lasten köyhyys on aina esillä. Sitä ei pääse pakoon. Vähävaraisen perheen lapset joutuvat usein kantamaan paitsi häpeää kodin ulkopuolella myös syyllisyyttä perheen sisällä, koska kokevat olevansa taakaksi vanhemmilleen. Ja sitten ovat vielä täysin syrjäytyneet lapset. Ne, joilla ei ole edes ruokaa eikä puhdasta päälle pantavaa, ja jotka katoavat näkyvistä, jos ovat nöyriä köyhiä, tai vaivaavat kaikkia reuhaamalla. Minä tiesin jo tyttönä, että on oltava kovempi kuin kukaan, on katsottava kaukaisuuteen ja pysyttävä nuoralla, sillä köyhälle lapselle ei kukaan levitä turvaverkkoa. Päinvastoin, hänen köyttään heilutetaan. Ja jos hän putoaa, kaikki toteavat: "Mitäs minä sanoin, ei niistä siihen ole." Sinä annoit köyhälistön lapselle ihmisarvon ja itsetunnon, Minna. Sen takia olet suurin suomalainen. Kirjoittaja on kirjailija ja Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja. Sarjassa vierailevat kirjoittajat pureutuvat ajankohtaisiin aiheisiin Minna Canthin lähestyvän juhlavuoden innoittamina. Viikon kuluttua kirjoittaa Tuomas Enbuske. "Köyhälle lapselle ei kukaan levitä turvaverkkoa. Päinvastoin, hänen köyttään heilutetaan. Ja jos hän putoaa, kaikki toteavat: "Mitäs minä sanoin, ei niistä siihen ole."