Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Suomen ja bad englishin sekoitus on huonoin vaihtoehto – kieliä pitää vaalia eikä kielitaidotonta saa syrjiä

Suomi 2020-luvun kynnyksellä on maa, jossa baarista ei aina saa tuoppia jos ei osaa tilata sitä englanniksi. Toisaalta sama Suomi on maa, jossa sinne töihin tai opiskelemaan tullut voi jäädä jumiin viranomaisten kanssa, koska ei osaa suomea tai ruotsia. Niinpä julkisuuteen on äskettäin saatettu kaksi erilaista kieliin liittyvää kannanottoa. Ote ensimmäisestä: "Olemme lähellä tilannetta, jossa on konkreettisesti tehtävä päätös siitä, haluammeko edelleen pitää kiinni äidinkielestämme vai olemmeko valmiit luopumaan siitä toisen kielen hyväksi." Sitten se toinen: "Nostetaan englanti palvelukieleksi niissä kunnissa, jotka tästä erikseen päättävät. Palvelukieli tarkoittaa oikeutta saada palvelua englanniksi, oikeutta käyttää työssään englantia sekä riittävää englanninkielisten palveluiden mitoitusta, ottaen huomioon maahanmuuttajien määrä kunnassa." Sitaateista ensimmäinen on peräisin suomen kielen lautakunnan kannanotosta päivämäärältä 26. lokakuuta 2018. Jälkimmäinen löytyy Mikael Jungnerin Elinkeinoelämän keskusliitolle (EK) laatimasta Paras Suomi? 31 ehdotusta Suomen vetovoiman lisäämiseksi -raportista. Se ilmestyi kolme päivää lautakunnan hätähuudon jälkeen. EK-pumaskan parhaita puolia on, että se on laadittu suhteellisen selkeällä suomen kielellä. Aiheeseen ja tarkoitusperiin olisi sopinut myös sen kirjoittaminen englanniksi, vaikkapa takavuosikymmenten "efta-englannilla", jossa aikalaiskertomusten mukaan oli vain noin 200 sanaa eikä kielioppia ollenkaan. Se kuitenkin toimi täydellisesti kansainvälisessä talousjärjestössä, jossa yhdenkään jäsenmaan kotikieli ei ollut englanti. Jungnerin hyvä tarkoitus lienee lisätä kohteita, joissa ulkomailta Suomeen tuleva opiskelija, työntekijä tai vaikkapa taiteilija pystyisi hoitamaan arkiasiansa muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä, joista etenkin ensin mainittu on osoittautunut vieraillemme erittäin vaikeaksi oppia. Eri asia sitten on, mitä tämä maksaisi. Siihen tuottaja-Jungnerin eikä tilaaja-EK:n ole tarvinnut ottaa kantaa. Yleensä kumpikin näistä on ajanut byrokratian vähentämistä ja sääntelyn purkua. Nyt tehdyn ehdotuksen toteuttaminen aiheuttaisi lisää virkatöitä ja käännöskuluja, kun paikallisviranomaisten olisi pystyttävä palvelemaan asukkaita englanniksi. Äkkiseltään voi tuntua, että suomen kielen lautakunta ja EK ovat ristiriidassa. Niin ei välttämättä tarvitse olla, jos otetaan lähtökohdaksi ihmisten tasa-arvo. Tasa-arvo edellyttää, että asukas (oli hän maan kansalainen tai ei) saa niin yksityiset kuin julkiset palvelunsa ymmärtämällään kielellä. Etenkin sotien jälkeen syntyneet suomalaiset osaavat englantia pääosin erittäin hyvin. Se on jo nyt kansantaloutemme ja kilpailukykymme suuria vahvuuksia. Kaikki vain eivät opi kaikkea. Senkään perusteella ei saa syrjiä, ettei joku pysty täydellisesti omaksumaan vierasta kieltä. Joissain tapauksissa terve järkikin on otettavissa käyttöön. Työpaikoilla on hyvä miettiä, onko ihan välttämätöntä ottaa englanti työkieleksi, vai onko se vain teennäistä julkisen profiilin nostamista. Ja suomi on hyvä pitää suomena ja ruotsi ruotsina. Vastenmielisin ilmiö on effortin , coolin ja muiden englannin sanojen sotkeentuminen kotimaisten kielten sisään. Sen jarruttamisessa riittää haastetta suomen kielen lautakunnallakin.