Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Miksi äidit jättivät kaamean siivon jälkeensä?

Ovatko huomaavaisuus ja toisten ihmisten arvostaminen katoavia luonnonvaroja? Miksi osa kanssakulkijoista kävelee ihan surutta vastaantulevia päin telaketjutyyliin jyräten? Miksi niin moni heittää roskaa kaduille ja luontoon? Nämä eivät ole yksinkertaisia kysymyksiä. Ärsytykseni kimmokkeena on viimeviikkoinen ravintolakäynti Tampereen keskustassa. Kuinka joku kehtaa käyttäytyä niin huonosti? Miksi? Löydämmekö koskaan ratkaisua? Kyseessä oli kaksi nuorta äitiä. Molemmat työnsivät lastenvaunuja ulko-ovelle, kun astuimme ravintolaan. Nuorten äitien jälkeen jäi sellainen kaatopaikka, etten ole ennen tuota iltapäivää missään ravintolassa nähnyt. Heidän käyttämänsä pöytä oli sotattu ympäriinsä, lattialla ja pöydän alla oli levinneenä kymmeniä peruna- tai tortillalastuja, kastiketta oli roiskunut, serviettejä ehjinä ja revittyinä lojui pitkin poikin pöydällä, tuoleilla ja lattialla. Käytävä oli samaa rataa ja kaiken huipuksi oli sotkettu osa naapuripöydästäkin yli metrin leveän käytävän toisella puolella. Voit varmaan kuvitella näyn. Harpoimme pöydän ohi. Ruokalistaa lukiessa ja lopulta koko ruokailun ajan tuli välillä seurattua tuon kaatopaikan siivousoperaatiota. Minulla on itselläni kaksi poikaa ja kävimme opettelemassa ravintolassa käyttäytymistä ihan vaunuiästä pitäen. Tärkein harjoiteltava asia pari-kolmivuotiaiden kanssa oli ravintolassakin siististi syöminen. Miksi siis joku ihminen pitää oikeutenaan antaa pikkuisensa sotkea ravintolassa niin kuin lystää? Onko heillä kotona samanlaista? Sottapyttyjen jättämän siivon korjaaminen oli iso operaatio. Ensin paikalla kävi huokaamassa yksi tarjoilija. Kohta hän haki toisen avuksi miettimään, miten tästä selvitään kesken päivän parhaiten. Pesukoneita ei kuulemma voinut ottaa käyttöön siinä tilanteessa. Siitä alkoi erilaisten rättien, harjojen, rikkalapioiden ja puhdistusaineiden ohimarssi. Sinnikkäästi, tahra tahralta, roska roskalta henkilökunta raivasi ravintolan pöytää taas ihmisten käyttökuntoon. Mikä tällaiseen käytökseen ja muuhun moukkamaisuuteen voisi auttaa? Minä en keksi kuin yhden asian. Yhä useamman ihmisen pitäisi alkaa ajatella, miltä tämä tekoni tuntuu toisesta ihmisestä. Miltä tuntuisi, jos minua päin kävellään tahallaan? Miltä roskaaminen, miltä ravintolan sotkeminen tuntuu toisista? Toisten huomioon ottaminen ei tarkoita, että annetaan muiden määräillä tai luovutaan omista oikeuksista. Ei ystävällisyyskään tarkoita heikkoutta. Toisen asemaan asettuminen on ihmisen tärkeä taito. Jälkiruoaksi tilasimme kosteaa suklaakakkua ja kaksi lusikkaa. Hyvää oli, ja kun puolentoista tunnin herkuttelun jälkeen lähdimme, oli naapuripöytäkin valmiina vastaanottamaan seuraavat asiakkaat.