Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Liittokansleri rampautti itsensä Euroopan kannalta kurjaan aikaan

A ngela Merkelin ura Saksan liittokanslerina loppui maanantaina – paitsi ei hänen itsensä mielestä. Merkel ilmoitti, ettei hän enää hae jatkoa kristillisdemokraattisen CDU-puolueensa puheenjohtajana ja luopuu kokonaan politiikasta vuonna 2021. Hänen odotettiin asettuvan ehdolle joulukuun puoluekokouksessa, mutta viimeaikaisten osavaltiovaalien heikko menestys käänsi Merkelin pään. Merkel on johtanut kristillisdemokraatteja vuodesta 2000 ja liittokanslerina Saksaa vuodesta 2005. Sikäli on tervettä, että puolue vaihtaa välillä johtoa. Jonkinlainen takertuva kekkoslaisuus näyttää iskeneen Merkeliinkin, sillä hän ilmoitti haluavansa jatkaa liittokanslerina vuoden 2021 vaaleihin asti. Saksaa johtaisi siis vielä kolme vuotta liittokansleri, jonka hiipunut poliittinen arvovalta on nyt lopullisesti sammunut tai ainakin tummuva hiillos. Kukaan ei ota tosissaan poliitikkoa, joka on ilmoittanut lopettavansa. Vielä vähemmän kukaan ottaa tosissaan ihmistä, joka on itse argumentoinut, että CDU:n puheenjohtajan ja liittokanslerin paikka kuuluvat yhteen. Selvää on, että CDU:ssa alkaa taistelu perinnöstä. Merkelin oletettu suosikki avokkaidensa täyttäjäksi on puoluesihteeri Annegret Kramp-Karrenbauer . Saksan terveysministeri Jens Spahn ilmoittautui kisaan kutakuinkin heti, kun ensitiedot Merkelin päätöksestä olivat julki. Sisäisten vääntöjen rinnalla yhtä selvää on, että poliittiset vastustajat ottavat kaiken ilon irti Merkelin kadonneesta asemasta ja hänen puolueensa sisäisestä kiemurtelusta. Merkelin ei tarvitse kuin muistella omia kommenttejaan ajalta, jolloin Gerhard Schröder luopui SPD:n johdosta mutta jatkoi liittokanslerina. Merkelin vahvasta varjosta on vaikea nousta, mutta Merkelin ilmoitus nyt antaa seuraajalle aikaa valmistautua tulevaan. CDU:ssa on epäilemättä laskettu, että kolmessa vuodessa äänestäjät lakkaavat välittämästä kilpailijoiden huutelusta ja ostavat uuden johtajan. Merkelille toki olisi käyttöä Saksan johtajana edelleen, ainakin eurooppalaisesta näkökulmasta. Merkel on käytännössä Euroopan unionin kasvot. Aina tuulinen ja muuttuva unioni on tällä hetkellä ehkä normaaliakin suuremmassa myllerryksessä. Syitä ovat esimerkiksi Britannian EU-ero, heikentyvä oikeusvaltiokehitys itäisissä jäsenmaissa, Italian budjettikiemurat, ensi kevään eurovaalit ja yleinen (oikeisto-)populismin nousu. On esitetty spekulaatioita, että Merkel saattaisi olla kiinnostunut jostain EU:n huippuvirasta. Näin hän jatkaisi tavalla tai toisella Euroopan johdossa. Tämä ajatus kiellettiin maanantaina. Parhaillaan on myös käynnissä kisa Euroopan kansanpuolueen EPP:n kärkiehdokkaan paikasta. Voittajasta tulee, jos eurooppalaiset äänestäjät suovat, seuraava Euroopan komission puheenjohtaja. Kisassa on kaksi ehdokasta, saksalainen matalan profiilin Manfred Weber – ja suomalainen eurofiili Alexander Stubb . Merkel on tukenut Weberin ehdokkuutta. Hän edustaa CDU:n sisarpuoluetta CSU:ta. On kiinnostavaa, vaikuttaako Merkelin lähtöilmoitus mitenkään asetelmaan Weber–Stubb. Merkelin tuen merkitys katosi maanantaina, toki CDU:n ei. Ei silti ole mahdotonta, etteikö dynaaminen Stubb alkaisi nyt näyttää aiempaa houkuttelevammalta muiden kumppaneiden silmissä.