Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Onko Stubb oikealla asialla mutta väärässä ryhmässä?

Suomalainen Alexander Stubb lähti tämän kuun alussa rohkeasti tavoittelemaan EU-komission puheenjohtajan paikkaa. Se tapahtui ilmoittautumalla tarjolle Euroopan kansanpuolueen eli EPP:n kärkiehdokkaaksi ensi kevään EU-parlamenttivaaleihin. EPP koostuu EU-maiden kristillisdemokraattisista ja muista keskustaoikeistolaisista ryhmittymistä. Suomesta siihen kuuluvat kokoomus ja kristillisdemokraatit. Viime EU-vaalien alla EPP:n kärkiehdokas oli luxemburgilainen Jean-Claude Juncker . Hänestä tuli komission pomo 2014. Valintaa edisti se, että EPP:stä tuli vaaleissa parlamentin suurin ryhmä. EU-maiden hallitusten johtajat voivat silti valita kenet vain, kunhan saavat valinnalleen parlamentin luottamuslauseen. Ja voihan vasemmistokin voittaa vaalit. Stubbin vastaehdokas EPP:n sisäisessä kisassa on saksalainen Manfred Weber , joka on myös noussut selväksi ennakkosuosikiksi sitä mukaa kun valinnasta päättävä ja Helsingissä 8. marraskuuta pidettävä kokous lähestyy. Weber on baijerilainen ja edustaa liittokansleri Angela Merkelin CDU-puolueen sisarliikettä CSU:ta. CSU kärsi äskettäin Baijerin osavaltiovaaleissa kovan kolauksen, mutta Merkel on edelleen tukenut Weberin kärkiehdokkuutta. Muualtakin on virrannut kannatusta. Stubbin puolesta ei ole puhunut oikein kuin Ruotsin maltillinen kokoomus. Sari Essayahin johtama Suomen kristillisdemokraattinen puoluekin tukee mieluummin Weberiä kuin Stubbia. Aate on mennyt kansallisuuden edelle, missä ei sinänsä ole mitään moitittavaa. On kummallista, ettei ehdokkaiden välille ole järjestetty avointa debattitilaisuutta. Se ei ainakaan heikentäisi valovoimaisen ja sujuvasti tärkeimpiä EU-kieliä puhuvan Suomen ex-pääministerin asemia. Kuvio onkin meikäläisittäin poikkeuksellinen: suuresta Saksasta tuleva tarjokas on miellyttävä mutta esiintymisessään lähes vaisu – ja suomalainen on ajoittain jopa liian värikäs, välitön ja räiskyvä. Väittelyt toisivat esiin ehdokkaiden erot suhtautumisessa liberaaliin demokratiaan. Stubb on kritisoinut sen nimissä jopa oman liikkeen jäsenpuolueita. EPP:hen kuuluu muiden muassa Unkarin hallitseva Fidesz, jonka johtaja Viktor Orbán on toiminut maan pääministerinä itsevaltaisesti ja muukalaisvastaisesti. Weber on korostanut "kaikkien mukana pitämistä". Se on tulkittu niin, että hän ei halua puuttua unkarilaisten tai muidenkaan äärioikealle lipuvien jäsenpuolueiden asioihin. Stubbille on välillä huomautettu kokoomuksessakin, ettei kokoomus ole liberaalipuolue – ei talous- eikä arvoliberaali. Kokoomuksen pääsuunta on konservatismi, ja puolueen "vasemmallakin laidalla" aatteen sisältö on lähinnä sosiaalireformismia. Yhdysvalloissa oikeistolaistumiseen on vastattu vasemmistolaistumisella. Yhteiskunnallinen kahtiajako on kärjistynyt. Samoja merkkejä on Euroopassakin, mutta paljon esiintyy myös ääriainesten myötäilyä. Se tapahtuu omaksumalla vaivihkaa osa populistien retoriikasta. Jopa Stubb on puhunut "laittomista maahanmuuttajista" (Yle 13.10.), vaikka liberaalissa kielenkäytössä ei tavata leimata paperittomia siirtolaisia ihmisinä laittomiksi. Pääosin suomalainen toki uhkuu suvaitsevaisuutta. Jos hän kaatuu EPP-kisassa, hän kaatuu hyvän asian puolesta. Mutta tekeekö hän sen myös EU-tasolla väärässä puolueessa?