Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Arkku- ja uurnakurssi täyttyi heti innokkaista tulijoista: "Puun käsitteleminen tekee kuolemasta inhimillisen"

Arkku- ja uurnakurssi täyttyi innostuneista kädentaitajista heti syksyllä Mänttä-Vilppulassa. Kurssille mahtuu kahdeksan, sillä Savosenmäen koulun puukäsityöluokan tila ja välineet sanelevat opiskelijoiden määrän. –Neljä kurssilaista tekee arkkua, neljä valmistaa uurnia, kertoo teknisentyön opettaja Veikko Avikainen . Eniten osallistumiseen on innostanut katoamassa oleva käsityöperinne. –Ennen oli tapana valmistella kuolemaa. Tehtiin arkut ylisille odottamaan hautausvaatteineen päivineen, kertoo Marja-Leena Heinonen . Heinonen käyttää arkkuun koivua ja suojaa sen lopuksi vaalealla lakalla. Arkut ja uurnat tehdään itselle Kurssilaiset työstävät arkkua ja uurnaa lähinnä omia hautajaisiansa varten. –Kuolema tulee väistämättä jokaisen osaksi, mutta puun käsitteleminen tekee siitä inhimillisen. Tulee toivo ja ilo siitä, että vielä tänään on elämää, kuvailee kirkkoherra emerita Arja Karppinen . Karppiset rakentavat sekä uurnia että arkkuja. Ainekset on saatu omasta takaa. –Minun uurnani on kotipihan loimukoivua, jota ollaan urakalla pistetty säpäleiksi ja saunan uuniin, kunnes keksittiin, että säleistä syntyy kaunis kuvio. Vaimon uurnaan saatiin kesämökiltä oksaista leppää, josta muodostuu sydämet, Jukka Karppinen kertoo. Yhdessä tekemisen riemua Arkut ovat isoja, ja naapuriapua tarvitaan tämän tästä. Yhdessä tekemisen riemun voi aistia. –Tiimissä on hauskaa, ja huumori lentää niin luokassa kuin kotona. Lapset naureskelevat, että laitetaan nämä sitten varavuoteeksi mökin parvelle, Arja Karppinen toteaa. Toveria tarvitaan myös tarkkuutta vaativiin työvaiheisiin, kuten osien liittämiseen yhteen. Vilho Mäkisen arkun kanteen pitää saada juuri oikea kaltevuus. –Laitetaan tälle sivulle liimaa ja porataan ruuvi tukemaan liitosta, Vilho Mäkinen ja Timo Mäkinen näyttävät. Kuuma kesä havahdutti sydämen laajentumaa potevan Timo Mäkisen etsiytymään paahteisesta auringosta viileämpiin tiloihin. Kellarissa oli mukava aloittaa arkun nikkarointia. –Kun kurssi syksyllä varsinaisesti alkoi, arkku oli saanut hyvin muotoa, Mäkinen sanoo. Tapio Ojala on valmistanut uurnat kesällä menehtyneille cairnterriereilleen, Hepulle, 14 vuotta, ja Junnulle, 12 vuotta. –Kuukauden väli oli, kun kuolivat. Ikä painoi, Ojala kertoo. Lemmikit on jo tuhkattu, joten uurnat pääsevät heti loppuviimeistelyn jälkeen arvoiseensa tehtävään. Kurssi ollut toiveena pitkään Kurssia on toivottu jo pidempään. Yksi aloitteentekijöistä on Arja Karppinen. –Työssäni ehdin nähdä lukemattomia arkku- ja uurnamalleja, ja tuntui luontevalta ajatukselta, että oikeasti pääsisi käsittelemään puuta näin konkreettista tarkoitusta varten. Avikaisen mukaan ensimmäinen kurssi järjestettiin pari vuotta sitten: –Kolmekymmentä vuotta olin puutöitä tehnyt mutta en koskaan arkkua. Kirjasta opiskeltiin yksityiskohtia. Toistaiseksi kurssilaisilla näyttää jääneen into päälle. Useimmat ovat kulkeneet puutöissä jo vuosia ja kannustavat kuntalaisia tutustumaan lajiin rohkeasti. "Tiimissä on hauskaa, ja huumori lentää niin luokassa kuin kotona. Lapset naureskelevat, että laitetaan nämä sitten varavuoteeksi mökin parvelle." Arja Karppinen