Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Tärkeät tärkeimmäksi Tampereen talousarviossa – veronkorotuksesta ei ainakaan saa vaaliasetta

Pormestari Lauri Lyly (sd.) julkisti Tampereen ensi vuoden talousarvioesityksen tilanteessa, jossa budjettisukellukset ovat olleet huimaavia. Kaupungin tuloksen ennustetaan tänä vuonna painuvan 70 miljoonaa euroa pakkaselle. Tavoitteena on, että kaupungin talous olisi tasapainossa vuonna 2020. Tasapainottamista ei auta, että Suomen talouden kasvuvire uhkaa nuupahtaa. Samaan aikaan työttömyys on Tampereella yhä ongelma ja väkiluku kasvaa. Ensi vuonna kaupungin asukasluvun ennustetaan hätyyttelevän 240 000:n rajaa. Uutinen on sinällään iloinen, mutta tarkoittaa myös, että palveluja on käyttämässä aiempaa enemmän ihmisiä. Tuoreen budjettiesityksen mukaan ensi vuodelle olisi tulossa miinusta "enää" 30,5 miljoonaa. Investoinnit ovat ensi vuonna tätä vuotta pienempiä, 190,6 miljoonaa euroa. Lainaa varaudutaan ottamaan 90 miljoonaa. Jokaisella kaupunkilaisella olisi siis ensi vuonna kaupunkivelkaa 3 336 euroa. Veronkorotusta talousarvio ei vieläkään tarjoa, vaikka sitä on huudettu ja usein huudetaan avuksi hankalassa taloustilanteessa. Pormestarin perusteluina ovat muun muassa sote-uudistus, tuleva hallitus ja halu katsoa, miten verotuotto kehittyy ja talouden säästöohjelma alkaa purra. Lainamäärää yritetään hillitä omaisuutta myymällä, ja kaupungin henkilöstöä ollaan vähentämässä esimerkiksi yhtiöittämisten kautta noin tuhannella. Veronkorotus tulee kyllä, mutta se koskee vain kiinteistöjä. Veronkorotus voi hyvin olla lähivuosina esillä. Oikein on kuitenkin miettiä muut vaihtoehdot ennen suoraviivaista kuntaveroprosentin korotusta. Samaan aikaan se, että veroihin ei kajota nyt, pitää yllä pormestarikoalition herkkää tasapainoa ja estää sen, että joku ottaisi Tampereen päätökset poliittiseksi aseekseen eduskuntavaaleissa. Säästäminen kuohuttaa aina, sillä jokainen ehdotettu säästö osuu yleensä aina jonkun henkilökohtaiseen arkeen. Aiemmin tänä vuonna säästöehdotuksia on kaupungilla tehty esittelemällä listoja ensisijaisista säästöistä ja toissijaisista säästöistä. Itku nousi luonnollisesti heti, ja esimerkiksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta luovuttiin. Päättäjien tehtävänä on priorisoida rahankäyttöä, enemmistön ja toisaalta haavoittuvimmassa asemassa olevien hyväksi. Silloin vaikkapa yhden kirjaston lakkauttamista tai säilyttämistä olisi arvioitava kokonaisuuden kannalta: kuinka suuri menetys se asukkailleen lopulta on, kuinka monen arkea se heikentää ja lopulta kuinka paljon? Ihan kiva -tyypin palveluista on uskallettava tarvittaessa luopua. Siinä mielessä on ihan yhtä oikeutettua myös kysyä, miksi tulevaisuuden rakennuskohteista tärkeänä pidetään pesäpallokenttää. Ikäihmisten osalta budjettiesityksessä on hieman arkista huolta aiheuttavia kirjauksia. Vanhusten hoitoon haetaan apua muun muassa kuvapuhelinyhteydestä. Digitalisaatio tuntuu nykyisin olevan vastaus moneen. Usein se onkin, sillä parhaimmillaan teknologia säästää aikaa, vaivaa ja rahaa. Huonosti suunnitellen ja vääriin asioihin käytettynä se voi kuitenkin aiheuttaa harmaita hiuksia kaikille. Nähtäväksi jää myös, miten pormestarin kirjaus "erikoissairaanhoidon palvelutilaus Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä on tiukka" vaikuttaa erikoissairaanhoidon saavutettavuuden kannalta. Joskus tarkimpana kannattaa olla niiden kohtien kanssa, joista suuret joukot eivät järjestä marsseja.