Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Hyödyllinen bakteeri nujertaa sairaalabakteerin, johon antibiootti ei tehoa – löydös voi auttaa tartuntojen ehkäisyssä

Yhdysvaltalainen allergia- ja tartuntatauti-instituutti National Institute of Allergy and Infectious Diseases (NIAID) tutki hiirikokeiden lisäksi ihmisten ulostenäytteitä Thaimaan maaseudulla ja havaitsi, että saman ihmisen suolisto- ja ulostenäytteistä löytyi vain joko stafylokokkia tai bacillusta, mutta ei molempia. Instituutin johtaja tohtori Anthony S. Fauci kertoi Medical News Todaylle, että tämä on ensimmäisiä tutkimuksia, joissa pystyttiin osoittamaan, miten probiootit toimivat. Probiootti tarkoittaa hyödyllistä bakteeria, jonka teho on voitu osoittaa tieteellisesti. Probiooteilla voi lajista riippuen olla esimerkiksi taudinaiheuttajia hillitseviä tai ruoansulatusta edistäviä vaikutuksia. Niitä lisätään joihinkin elintarvikkeisiin, jolloin tuotetta saa markkinoida terveysvaikutteisena. Hyöty tartuntojen ehkäisyssä Mikrobiologian dosentti Reetta Satokari Helsingin yliopistosta on perehtynyt siihen, miten suoliston mikrobit ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Hän näkee tutkimustuloksen osana laajempaa kaarta eli sitä, että suolisto on nyt suosittu tutkimuskohde. Satokari sanoo, että kyseessä on bakteerien tyypillinen taistelu elintilasta. Bakteerit käyvät jatkuvaa kilpavarustelua yrittäessään etsiä keinoja vallata alaa. Löydöstä saattaa kuitenkin tulevaisuudessa olla hyötyä tartuntojen ehkäisyssä. –Tällä voitaisiin kenties jossain määrin vähentää Staphylococcus aureus -bakteerin kantajuutta ja siten ehkäistä tartuntoja sairaalaolosuhteissa, mutta ei niinkään hoitaa infektiota. Jos halutaan hoitaa infektiota, pitää saada se kyseinen probiootti sinne, missä infektio on ja saada se siellä tuottamaan proteiinia, joka hillitsee stafylokokin kasvua. Se on kyllä vielä aika kaukana, toteaa Satokari. Dosentti vaatii lisää sairaalakokeita Satokari haluaisi vielä nähdä sairaalaympäristössä tehtyjä kokeita, ennen kuin vakuuttuu probiootin hyödyistä käytännön potilastyössä. –Suolistossa oleva probiootti tuskin auttaa, jos stafylokokki pesiytyy leikkaushaavaan. Hän muistuttaa, että Suomessa MRSA on hyvän sairaalahygienian vuoksi varsin harvinainen, mutta ulkomailla leikkaukseen joutuvilla riski on suurempi. Hyvä sairaalahygienia onkin tehokkain keino taistelussa sairaalainfektioita vastaan. Yksi käyttötapa tutkimuksessa esiintyneelle probiootille voisi olla, että sen tuottamia itiöitä olisi desinfiointiaineen yhteydessä viimeistelemässä desinfiointiaineen vaikutusta. –On olemassa joitakin puhdistusaineita, joissa on desinfiointiaineen mukana niin sanottuja hyviä bakteereita, jotka hillitsevät taudinaiheuttajien kasvua pinnoilla. Lähteet: Nature.com, Medical News Today Antibiooteille vastustuskykyisiä stafylokokkeja kutsutaan metisilliinille resistenteiksi Staphylococcus aureuksiksi eli MRSA:ksi. Staphylococcus aureus -bakteeri on yleinen bakteeri, jota löytyy terveiden henkilöiden iholta ja nenän limakalvolta. Usein sitä kutsutaan pelkästään stafylokokiksi. Stafylokokki-infektioita hoidetaan yleensä penisilliinin sukuisilla antibiooteilla. Jotkut stafylokokit ovat kuitenkin kehittyneet vastustuskykyiseksi näille tavallisille stafylokokkiantibiooteille. Suurin osa stafylokokkien aiheuttamista infektioista on lieviä (märkänäppylät, paiseet ja muut ihoinfektiot) ja ne paranevat ilman antibiootteja. Koska MRSA on stafylokokki, se aiheuttaa samantyyppisiä infektioita kuin tavallinen stafylokokki. Bacillus-suku on laaja joukko erilaisia bakteereja, joilla on yhteisiä ominaisuuksia. Niillä on sauvamainen muoto ja ne kestävät itiötilassa hyvin kuumennusta. Joukossa on sekä hyödyllisiä että haitallisia bakteereja. Hyödyllisen Bacillus subtiliksen ohella löytyy myös ruokamyrkytyksien taustalta usein löytyvä Bacillus cereus ja pernaruttoa aiheuttava Bacillus anthracis. Suurin osa Bacillus-suvun bakteereista on ihmisille merkityksettömiä, niistä ei ole sen enempää hyötyä kuin haittaakaan. Lähteet: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Encyclopædia Britannica