Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Pane se puhelin pois! – Lapselle on karu asia oivaltaa, ettei aikuinen aina tiedäkään, mikä on oikein ja parasta

Tämän päivän nuoret painivat ihan samanlaisten ongelmien kanssa kuin me vähän vanhemmat. Tällaisen ahaa-elämyksen sain, kun tein juttua nuorten netinkäytöstä. Kouluterveyskyselyn perusteella kolmannes kymmenenvuotiaista lapsista kertoo yrittävänsä vähentää nettiin käyttämäänsä aikaa. Hätkähdyttävää, että jo niin nuoret kokevat itse olevansa liikaa nenä kiinni puhelimessa. Ei meillä vanhemmilla paljon paremmin mene. Lapset joutuvat kärttämään huomiotamme, kun keskitymme viestittelemään puhelimella. Töissä väsyttää, kun alkuyön unet menivät pilalle näytön kelmeää valoa tihrustaessa. Mitä se kertoo meistä aikuisista? Selityksenä käytöksellemme voisi ajatella maailman muuttumista niin nopeasti, että olemme yhtä ymmällämme uudesta tekniikasta kuin lapset. Me aikuiset emme ole niin fiksuja kuin haluaisimme lasten ajattelevan. Lapsuuteen liittyy vahva usko, että aikuiset tietävät asiat aina paremmin. Sitä tarinaa me aikuiset heille helposti haluamme syöttää. Äiti tietää, milloin pitää mennä nukkumaan. Niin kuin yleensä tietääkin. Isä tietää, miten ongelma kannattaa ratkaista. Paitsi että ei aina tiedä. Emme me aikuisetkaan ole kaiken tietäviä. En muista enää tarkkaan, mitä silloin on tapahtunut, kun järkähtämätön uskoni vanhempieni vakaaseen harkintaan järkkyi, mutta pikku hiljaa se alkoi rapautua. Jossain vaiheessa sitä vain alkoi hahmottaa, että vanhemmatkin ovat vähän hukassa tässä maailmassa. Se oli aika raaka asia ymmärtää. Pala turvallisuuden tunteesta mureni. Minulle nämä vaatimattomat elämän oivallukset kertovat, että lasten kanssa kannattaisi pelata samoilla, yhteisillä pelisäännöillä. Jos sallimme itsellemme jotain, miksi kieltäisimme sen lapsiltamme? Totta kai on niitäkin sääntöjä, jotka ovat voimassa melkein luonnostaan, mutta silloinkin perustelut pitää olla kunnossa. Jos edelleen puhutaan digiasioista, niin miksi lapsen kännykän tai tabletin käyttö on rajattu tiettyyn hetkeen, kun itse roikkuu siinä kiinni vähän väliä? Vastaus ei ole itsestään selvä. Täytyyhän nuorten oppia digitaitoja. Hiekkalaatikon reunalla istuessani minä voisin yhtä hyvin laittaa puhelimen välillä pois.