Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Suomen on kannettava vastuu ilmastonmuutoksen torjunnasta

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin viesti on selvä: kaksi astetta ei ole enää turvaraja. Lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen on välttämätöntä erityisesti maailman köyhimpien näkökulmasta. Ilmastonmuutoksessa on kyse globaalista epätasa-arvosta. Kymmenen prosenttia maailman rikkaimmista ihmisistä aiheuttaa puolet päästöistä. Samaan aikaan maailman köyhimmät kärsivät jo nyt eniten ilmastonmuutoksesta. Lämpeneminen uhkaa työntää 100 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen. Erityisesti rannikkoseutujen ihmiset ovat vaarassa. Jo 1,5 asteen lämpeneminen altistaa 350 miljoonaa ihmistä lisää kuolettaville kuumuusaalloille 2050 mennessä. Jokainen puolen asteen nousu aiheuttaa huonompia satoja ja heikentää ruokaturvaa. Luonto maksaa kovan hinnan ilmastonmuutoksesta. Hyvin todennäköisesti menetämme 70–90 prosenttia koralleista. Koralliriutat ovat kalanpoikasten turvasatamia, joissa ne löytävät suojaa ja ravintoa. Niiden tuho vaarantaa satojen miljoonien kalastuksesta riippuvaisten ihmisten ravinnon saannin. Me voimme kuitenkin rajoittaa ilmastonmuutoksen haittoja. Hillitsemällä ilmaston lämpenemistä 1,5 asteeseen merenpinnan nousu hidastuisi, miljoonien rannikkoseuduilla asuvien ihmisten kodit säästyisivät ja 100 miljoonaa ihmistä välttyisi veden puutteelta. Suomi on yksi maailman vauraimpia maita ja meillä päästöt kansalaista kohti ovat Euroopan korkeimpia, ja siksi meillä on keskimääräistä suurempi vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Onneksi me olemme koulutettuja ja osaavia, joten meillä on hyvät edellytyksen tehdä enemmän. Ilmastotoimia on vauhditettava Suomessa. Fossiilisista polttoaineista pitää luopua nopeasti, energiaa on alettava säästää tosissaan, hiilinieluja on vahvistettava ja on muutettava kulutustottumuksia. Meidän tulee kantaa globaalia vastuuta myös kansainvälisen ilmastorahoituksen avulla. Suomi on aiemmin ollut kansainvälisesti mallikas ja palauttanut päästökaupasta saatavat tulot kehitysmaiden ilmastotoimiin. Tähän hyvään käytäntöön pitäisi palata, jotta voimme korvata osaltamme aiheuttamaamme haittaa. Ilmastotoimien tukeminen kehitysmaissa mahdollistaa esimerkiksi viljelytapojen muuttamisen lämpimämmässä maailmassa ja vähentää kuolleisuutta. Valitettavasti Suomen ilmastorahoitus on siirtynyt pois köyhimpiä maita eniten hyödyttävästä lahjamuotoisesta tuesta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisesta. Tämä on korjattava. Ilmastorahoituksessa on päästävä takaisin tasaiseen jakoon hillinnän ja sopeutumisen välillä. Painopisteen pitäisi olla lahjamuotoisessa tuessa, eikä lainoissa, jotta tuki kohdistuu kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Ilmastonmuutos koskee meitä kaikkia. Meillä on toivoa, mutta lämpenemisen hillitseminen vaatii vastaavia yhteiskunnallisia muutoksia kuin Suomen jälleenrakennuksen aikana. Samalla voimme edistää solidaarisuutta ja toisista välittämisen kulttuuria. Kirjoittaja Hanna Aho on ilmasto-oikeudenmukaisuuden asiantuntija Kepassa Oikaisu 20.10.2018 klo 21.00: Toisin kuin mielipidekirjoitukseen oli alkuperäisen julkaisuunsa Aamulehdessä muutettu, Suomi ei ole nykyisin kansainvälisesti mallikas päästökaupasta saatavien tulojen palauttaja. Kirjoitus on päivitetty kauttaaltaan kirjoittajan oikean näkemyksen mukaiseksi.