Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Miten koulukiusaamiseen pitäisi puuttua?

Maanantaina aamulla monessa kodissa pientä kouluun lähtijää saattaa jännittää. Takana on viikon loma ja hengähdys, edessä – niin, mitä ne tällä kertaa keksivät? Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koululaisten terveyskyselyn tuloksia luotaava Lasten ja nuorten hyvinvointi 2017 -raportti kertoo, että 4. ja 5.-luokkalaisista lapsista seitsemää prosenttia kiusataan vähintään kerran viikossa. 8. ja 9.-luokkalaisista samaa sanoi kuusi prosenttia kyselyyn vastanneista. Erityisen alttiita viikoittaiselle kiusaamiselle ovat ulkomaalaistaustaiset lapset. Syrjivä kiusaaminen esimerkiksi sukupuolen, ihonvärin tai vammaisuuden vuoksi on raportin perusteella yleistä: 4.- ja 5.-luokkalaisista liki viidennes ja tutkimuksen yläkoululaisista liki neljännes sanoi kokevansa tällaista kiusaamista. Se on paljon, ja seuraukset voivat olla vakavat. Kiusaaminen kaivertaa uhriin pahimmillaan arvet, jotka särkevät pitkälle aikuisuuteen. Se voi vaikuttaa opintoihin, töihin, ihmissuhteisiin ja mielenterveyteen. Aikuisten tekojen kannalta herättävä uutinen tulee tässä: Kiusaamisesta aikuiselle kertoneista 4. ja 5.-luokkalaisista 17 prosenttia ajatteli, että kiusaaminen jatkui tai jopa pahentui kertomisen jälkeen. Yläkoululaisista liki joka kolmas ajatteli samoin. Mitä aikuiset siis tekevät, että lapsille jää tällainen olo? Eivät välttämättä mitään väärin, puuttuminen itsessään voi vain yllyttää kiusaamaan kantelijana pidettyä kahta kauheammin. Silti aikuisten kannattaa kysyä itseltään, seurataanko kiusaamisen loppumista riittävästi ja puututaanko siihen tarpeeksi napakasti. Aina välillä esiin nousee keskustelu siitä, mitä pitäisi tehdä, kun kiusaamista ei saada loppumaan. Joskus vanhemmat kyllästyvät ja siirtävät lapsensa toiseen kouluun. Esitetty on myös, että itse asiassa siirtää pitäisi kiusattu. Tästä on tehty eduskunnalle lakialoitekin. Se ei ole toistaiseksi kerännyt suurta kannatusta asiantuntijoiden keskuudessa. Aloitetta käsitelleen eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala (kesk.) huomautti Ylen haastattelussa (12.10.), että kiusaaminen on usein ryhmäilmiö. "Tämä ei ole niin simppeli asia, miltä se maalaisjärjellä ajatellen tuntuisi", Puumala muistutti. Se on totta. Tärkeää on miettiä sitäkin, miksi kiusaaja kiusaa, mitä ongelmia hänellä on. Niihin koulun muuttaminen ei välttämättä ole ratkaisu – kuten se ei ole kiusatullekaan. Mikään ei takaa, että kiusattu saa uudessa koulussa rauhan tai että kiusaajan toiminta loppuu. Pohtia voi myös, onko oikein opettaa ongelmien ja ihmisten pakenemista. Samaan aikaan todellisuus voi ikävä kyllä olla, että siirtymä toiseen kouluun on paras helpotuskeino ahdistavaan tilanteeseen. Ehkä ratkaisukeinoja voisivat olla kiusaamistapausten sinnikäs seuranta, nopea puuttuminen ja sen miettiminen, mitä muita seurauksia kiusaaja tai kiusaajat voisivat kokea kuin siirron muualle. Pahoin kiusattu taas tarvitsee kaikkea saatavilla olevaa henkistä tukea niin ammattilaisilta kuin perheeltään ja lähipiiriltään. Aamulehti etsii ratkaisuja koulukiusaamiseen. Kerro kokemuksesi osoitteessa aamulehti.fi tai lähetä sähköpostia aiheesta kirjoittavalle toimittajalle osoitteeseen tiia.paavilainen@aamulehti.fi