Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Onko Billy Elliot lapsille sopiva esitys? – Näin pienet katsojat suhtautuivat jo ennakkoon kohua herättäneeseen kiroiluun

Kannattaako viedä lapsi katsomaan Tampereen Työväen Teatteriin Billy Elliot -esitystä? Itse pähkäilin kysymyksen kanssa pitkään. Kulttuurin uhrit olivat 10-vuotias tyttö ja kuusivuotias poika. Tyttö on harrastanut tanssia, poika soittaa pianoa ja huilua, joten oletin musikaalin jotenkuten kiinnostavan. Kysymyksiä herättivät jo ennalta varoiteltu kiroilu, esityksen pituus ja myöhäinen loppumisaika: jaksaako kuusivuotias liki kolmetuntisen pläjäyksen, joka päätyy vasta klo 21.50? No hyvä. Ennen päätöstä haimme Metsosta Billy Elliot -elokuvan ja katsoimme sen. Suurimman ilonhetken aiheutti kohta, jossa Debbie ilmoittaa voivansa näyttää Billylle pimppinsä. Etenkin poika oli tikahtua. Poika ei jaksanut katsoa elokuvaa aivan loppuun, mutta ilmoitti haluavansa mukaan teatteriin. Viime hetkellä eli teatterivaatteita puettaessa poika alkoi kuitenkin empiä. Tyttö kuiskasi jotain, poika nauroi ja ilmoitti haluavansa sittenkin mukaan. Supatus taisi koskea sitä pimppiä. Evääksi otimme kaksi välipalakeksiä ja kaksi korvapuustia. Siitä huolimatta varasimme myös väliaikatarjoilun: kaksi kaakaota ja suklaakakku puoliksi. Tässä kohtaa pitää muistuttaa, että Billy Elliot ei totisesti ole kaikkien hupia. Lasten liputkin maksavat 34 euroa. Työläisperheiden pojat Billy ja Michael eivät olisi ikinä päässeet esitystä katsomaan – samaa koskee Pirkanmaalla nyt tuhansia ja tuhansia poikia ja tyttöjä. Se on niin surullista, ettei siitä voi edes tehdä musikaalia. Poika otti istuintyynyn, mikä on ehdottomasti viisasta. Tyynyt taisivat loppua kesken. Niitä siis lisää! Alku yllättää lapset. Vielä matkalla he ovat varmistaneet, onko kyseessä elokuva vai teatteri. Nyt esitys käynnistyykin filminpätkillä. Tästä kannattaa varoittaa etukäteen: "Aluksi tulee tyhmäjuttua vain aikuisille, mutta pian alkaa oikea esitys!" Ehdin jo ahdistua lasten puolesta alkuminuuttien huutoa ja mekastusta ja kyllä, kiroilua, mutta onneksi Billy ja Michael ilmestyvät aika pian näyttämölle. Nyrkkeilyharjoitus on yliampuvan väkivaltainen. Esityksen jälkeen lapsille pitää ehdottomasti kertoa, ettei nyrkkeilytreeneissä nykyään ole lainkaan tuollaista. Luojan kiitos, pian alkavat balettiharjoitukset. Sen jälkeen esitys on yhtä tanssia, kiitos kaikkien. Kaakaolle mennessä poika ilmoittaa kysymättä, mikä on ollut kaikkein parasta. "Kiroilu!" Yksi paha pettymys mahtui mukaan: tyttö ei sanokaan "voin näyttää pimppini" vaan ilmoittaa "voin vähän vilauttaa". Isosiskon pitää selittää, mitä se sitten oikein tarkoittaa. Tarjoan mahdollisuutta lähteä kotiin. Kumpikin haluaa ehdottomasti katsoa loppuun, vaikka kello on jo puoli yhdeksän. Normaali iltasadun aika. Poika on hyvin herkkä äänille, joten kysyn, soiko musiikki liian kovaa. Hän pyörittelee ihmeissään päätään. Se on hyvä merkki: tuskin kukaan kärsii, jos ei hänkään. Kakun puolittaminen sujuu sovussa ja se on hyvää. Myös korvapuustit katoavat lasten suihin. Kannattaa ottaa evästä. Toisella puoliajalla molemmat seuraavat tapahtumia entistä intensiivisemmin, voin itsekin rentoutua, nauttia ja onnitella itseäni. Olipa viisasta tuoda lapset tänne! Olen varma, että he muistavat elämyksen lopun ikänsä, kuten minäkin. Isää ja äitiä varten sovimme salajuonen. Jos he kysyvät, kiroiltiinko paljon, molemmat vastaavat: "Kerran sanottiin kakka."