Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Kahden orkesterin "loukussa" voi tehdä tällaisenkin ratkaisun: Santtu-Matias Rouvali levytti molempien orkestereidensa kanssa – ja viiden tähden arvoisesti!

Yksi maestro, kaksi orkesteria! Kahden orkesterin ylikapellimestarina Santtu-Matias Rouvali joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan monenlaisten odotusten, toiveiden ja lojaliteettikysymysten paineessa. Kuten vaikka äänilevyjen teossa: mitä levyttää ja kumman kanssa? Rouvalin oiva diplomaattinen ratkaisu oli nyt ottaa molemmat orkesterit kyytiin tälle amerikkalaisen musiikin matkalle. Näin kummatkin orkesterit, Tampere Filharmonia ja Göteborgs Symfoniker, pysyivät tyytyväisinä, ja yleisö pääsee nautiskelemaan kahden erilaisen soittajiston taidoista. Kahden cd-levyn paketissa ajatkin menevät suurin piirtein tasan: Göteborgissa on soitettu 58,43 minuuttia, Tampereella 57,21! Levyn pääpontimena on tietysti latvialainen viulisti Baiba Skride , monet kerrat Tampereellakin menestyksellä esiintynyt armoitettu artisti. Hän soittaa peräti kolmen amerikkalaisen viulukonserton (lasken Leonard Bernsteinin Serenadinkin konsertoksi) solistina jumalaisen kauniisti ja taiturillisesti. Skrideä ei tunnu lainkaan ahdistavan, että Erich Korngoldin ja Miklós Rózsan viulukonsertot ensiesitti ja -levytti aikoinaan muuan Jascha Heifetz , kaikkien aikojen teräksisin viuluvirtuoosi. Skride yhdistää soitossaan heifetzmaisen teknisen loiston omasta persoonastaan lähtevään lämpimänä hehkuvaan tunnevoimaan. Tuloksena on maailman luonnollisinta viulunsoittoa! Kaksi sointikulttuuria Rózsan ja Korngoldin viulukonsertoissa on sen verran paljon tyylillisiä, soinnillisia ja emotionaalisia samankaltaisuuksia, että niiden parissa pystyy aika hyvin vertailemaan orkestereita. Tampere Filharmonia todistaa Rózsan konsertossa oppineensa heittäytymään Rouvalin kanssa rohkeasti musiikin virtaan. Tamperelaisorkesterin suora, fyysinen ja pelkistetty soitto suuntautuu koko ajan voimakkaasti eteenpäin. Konserton ensiosan draaman moottoreina ovat orkesterin räjähtävät iskut, kiihkeät rytmit ja suunnaton energialataus. Hitaassa osassa tamperelaisorkesterin puupuhaltajat kannattelevat solistia kuin Tyynenmeren aallot surfailijaa. Liike laulaa kauniisti. Göteborgin orkesteri soi Korngoldin konsertossa naapuriaan kultivoidummin, rennommin ja tavallaan itsenäisemmin. Vaikka Rouvali pitääkin huolen musiikin suunnasta ja tempoista, orkesterin oma sointikulttuuri heijastuu soitosta vahvasti. Tamperelaisten iskutarkkuuden sijaan soinnin kiehtova sekoittuvuus on osa göteborgilaisten traditiota. Bernsteinin Serenadin Skride, Rouvali ja Göteborgin orkesteri toteuttavat keskustelevana kamarimusiikkina, joka ajoittain kohoaa huumaavaan orkesteripauhuun. Kokonaisuuden täydentää Bernsteinin West Side Storyn sinfoninen tanssisarja, jonka Tampere Filharmonia ehti jo julkaista erillään loppukesästä. Erinomaista soittoa sekin. ★★★★★ Orfeo 2018.