Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Suomella on eri suunta kuin muulla Euroopalla, jossa viikonloppu oli herkkua vihreille ja tuskaa demareille

Eurooppalaisen politiikan mannerlaatat ovat liikkeessä. Eipä paljon kuluneemmin voisi analysoida tämänhetkistä tilannetta. Mutta juuri nyt asiaintila on täsmälleen tuo. Perinteiset suurpuolueet ovat menettäneet ja menettämässä asemiaan yhä lisää. Uudet vaihtoehdot ovat astuneet selvästi yhden merkittävän kynnyksen yli. Ne ovat monin paikoin jo samoilla viivoilla vanhojen voimien kanssa. Äänestäjät kävivät viikonvaihteessa uurnilla kolmessa kohteessa, joista ei yleensä ole tarvinnut poliittisesti paljon välittää niiden ulkopuolella. Yksi oli reilun puolen miljoonan asukkaan Luxemburg ja toinen Saksan toiseksi väkirikkain osavaltio Baijeri. Kummassakin vihreät nousivat lähelle 20 prosentin ääniosuutta. Belgian paikallisvaaleissa vihreiden menestys oli paikoitellen vielä tätäkin vahvempaa. Luxemburgin suuriruhtinaskunnassa ei koettu samalla äärioikeiston ponnahdusta. Baijerin vapaavaltiossa kuitenkin koettiin. Siellä AfD eli Vaihtoehto Saksalle -puolue veti noin 10 prosentin saaliin jättäen taakseen jopa paikalliset sosiaalidemokraatit. Aiemmin käytännössä yksinkertaisella enemmistöllä Baijeria hallinnut kristillissosiaalinen unioni CSU säilyi toki suurimpana mutta menetti noin 10 prosenttiyksikköä päätyen 37,3 prosentin tulokseen. Baijerin tulos on tärkeä siksi, että CSU on Saksan liittokanslerin Angela Merkelin kristillisdemokraattisen CDU-puolueen perinteinen sisarliike. Liittotasavallan hallitus voi joutua panemaan pillit pussiin osavaltiotuloksen takia. Merkelin ja sisäministerinä toimivan CSU-johtaja Horst Seehoferin välit ovat rakoilleet jo aiemmin. Nyt skismaa tuli lisää. CSU:ssa koetaan, että baijerilaiset äänestäjät rankaisivat puoluetta Merkelin tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Merkelin CDU:ssa puolestaan on jo pitkään koettu, että Seehoferin CSU on sille enemmän rasite kuin tuki. Useita tärkeimpiä eurooppalaisia valtioita on maailmansotien jälkeen hallittu laajalti kaksipuoluejärjestelmin. Nyt näyttää siltä, että etenkin vihreät ja populistiset laitaoikeistolaiset liikkeet ovat työntämässä vanhoja asetelmia lopullisesti historian roskakoppaan. Ruotsissa kipuillaan erityisen näkyvästi muutoksen kanssa. Taannoinen vaalitulos tiesi loppua demarijohtaja Stefan Löfvenin pääministeriydelle. Toisaalta maltillisen kokoomuksen Ulf Kristersson epäonnistui sekä luovutti hallitustunnustelijana, ja vuoro siirtyy takaisin Löfvenille – palatakseen kenties vielä uudestaan Kristerssonille. Äänestäjäkuntaa tällainen hallitsemisen tapa ei vakuuta. Uusien poliittisten voimien nousu saa veivaamisesta vain lisää vauhtia. Eurooppalaisessa muutoksessa on yksi mielenkiintoinen poikkeama. Suomessa sosiaalidemokraatit eivät ole hiipumassa unholaan vaan varsin mahdollisesti palaamassa vallankahvaan. Suomessa vihreiden nousu taas on kääntynyt alamäeksi ja oikeistopopulismin myötätuuli vaihtunut ristivedoksi. Ensi vuonna tähän aikaan Suomi on jo loppupuolella kolmatta EU-puheenjohtajuuskauttaan. Pahimmassa tapauksessa kokemattomat suomalaiset ministerit yrittävät saada kokemattomia ja kirjavataustaisia eurooppalaisia kollegojaan sopimaan unionin laeista Brysselissä. Menee vielä tovin aikaa ennen kuin mannerlaatat asettuvat uusiin vakiopaikkoihinsa – jos ylipäätään asettuvat.