Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Ilveksestä tuttu valmentajakonkari Kari Heikkilä kertoo älyttömästä pestistään Kazakstanissa ja salamapotkuista voittojen jälkeen: "Ei kellekään soisi sellaista, että on siellä"

Kari Heikkilä aikoi paeta Kazakstanista. Hän ja hänen apurinsa Tommi Nekkula suunnittelivat, että kun heillä on vieraspeli Pietarissa 17. lokakuuta, he hyppäävät vaivihkaa junaan ja livahtavat Suomeen. Niin kauheaksi oli elo farmiseura Saryarka Karagandassa käynyt. –Me oltaisiin oikeasti lähdetty. Ei kellekään soisi sellaista, että on siellä, Heikkilä täräyttää. Pakoa ei tarvinnut toteuttaa, tai oikeastaan he eivät edes ehtineet. Päävalmentaja Heikkilä ja fysiikkavalmentaja Nekkula, seuran ainoat suomalaiset, saivat potkut 30. syyskuuta. Edellisiltana he olivat voittaneet sarjapelin 5–2. Auto odotti Potkut voittopelin jälkeen kuulostavat oudolta, mutta ei Heikkilä siinä vaiheessa yllättynyt enää mistään. –Matkustettiin ensin kymmenen tuntia Penzaan ja voitettiin peli siellä. Sitten seuraavana päivänä seitsemän tuntia Toljattiin. Perillä kerrottiin, että te ette ole enää joukkueen mukana. Pihassa odotti auto, jonka kyytiin heidät käskettiin. –Ei saanut edes sanoa morjens pelaajille. Meidät vietiin suoraan Toljatin lentokentälle ja sieltä Moskovaan ja sieltä Karagandaan. Siellä seurapomo huusi täyttä kurkkua. –Pakattiin kamat ja tultiin Suomeen. "Haukkui lihaviksi" Saryarka Karagandassa kaikesta päättää yksi mies, omistaja ja puheenjohtaja Argyn Nigmatulin . Hänen veljensä Nurlan Nigmatulin istuu Kazakstanin parlamentissa, joka rahoittaa seuraa. Argyn Nigmatulinin johtamistyyli ällistytti Heikkilää, vaikka hänellä on vuosikausien kokemus Venäjältä sekä myös Valko-Venäjältä ja Latviasta. –Yläkerrassa oli sellainen ukko, jonka mieli muuttui tunnin välein ja se oli ihan täyttä sotkua kaikki, Heikkilä lataa. –Hän haukkui muita lihaviksi ja haukkui vaikka mitä. Niin paljon tuli vaahtoa suusta, että ei voinut kuin suupielet ylöspäin kuunnella, mitä se oikein houri. Rangaistuspaikka VHL, vapaasti suomennettuna jääkiekon yläliiga, on Venäjän jääkiekon toiseksi korkein sarjataso, siis farmi. Heikkilä sanoo sitä tasoltaan ihan hyväksi ja pelaajia taitaviksi. –Se on sitten toinen juttu, että miksi ne pelaajat pelaavat siellä eivätkä KHL:ssä, hän lisää. –VHL on vähän sellainen rangaistuspaikka KHL:lle. Näin on. KHL-seuroilla on tapana lähettää esimerkiksi flopeiksi osoittautuneet ulkomaalaispelaajat ja muut ongelmatapaukset VHL:ään, jotta nämä suostuisivat purkamaan sopimuksensa ilman kompensaatiota. Kukaan ei kestä VHL:n perähikiöitä ja vanhoissa junissa köröttelyä pitkään, eikä sarjan tahkoaminen näytä hyvältä myöskään cv:ssä. Lauantaimakkaraa Karaganda on hiilikaivoksen ympäröimä yliopistokaupunki, intialaisten vaihto-opiskelijoiden täyttämä. Heikkilä ja Nekkula asuivat bazassa. –Kun ensimmäinen sarjapeli tuli, niin kaikki telkkarit ja internet laitettiin kiinni. Käytävällä oli vain valot. –Se kuvastaa sitä, että kun pitäisi saada ajateltua jotain muutakin kuin vain jääkiekkoa, niin siellä menee kaikki väärin päin. Uskomaton meininki. Heikkilä huomasi nopeasti, että urheilullisuus ja ammattimaisuus olivat touhusta kaukana. –Hygienia, ruokavalio, kellään ei ollut mitään hajua mistään. Koko ajan syötiin aamupalaksi lauantaimakkaraa. Hulluuden rajoille Muita lihaviksi haukkunut Nigmatulin käski pelaajia juoksemaan joka päivä kymmenen kilometrin lenkin. –Rasvaprosentti ei saanut olla yli seitsemän. Jos oli, juostiin uudestaan kymmenen kilometriä, Heikkilä kertoo. –Touhu oli periaatteessaan kiusaamista. Ihminen ajetaan siellä hulluuden rajoille. En edes pahimmalle viholliselle suosittelisi näitä paikkoja. Ovi kävi koko ajan. Pelaajia tuli ja meni. –Siellä ollaan joka päivä hommaamassa uutta pelaajaa ja seuraavana päivänä ollaan jo myymässä, kun se onkin huono. Se oli sellainen sekamelska, etten ole ikinä nähnyt. –Joku tulee suurin piirtein jalka kipsissä joukkueeseen. Se oli ihan mahdotonta. Pelkkää huutoa Heikkilä sanoo Saryarkaa Nigmatulinin tarhaksi. –Hän huusi minullekin koko ajan päin naamaa, että pitää huutaa enemmän pelaajille ja antaa rangaistuksia ja sakkoja. Se oli sellaista kiristämistä ja kiusaamista. –Mitään hän ei pystynyt perustelemaan. Otin hänen kanssaan yhteen jonkin kerran. Lopputulos: potkut Heikkilälle ja Nekkulalle. –Lopussa siellä huudettiin kaikille. Kehittäviä keskusteluja ei käyty millään tasolla. Se oli joo tai ei. –Monenlaisia reissuja olen tehnyt, mutta tämä paikka löi kaikki ennätykset. Oikaisu 15.10.2018 kello 12: Korjattu otsikkoon Kazakstanissa, ei Venäjällä. –Jotenkin nyt on melkoisen tyhjä takki. Pitää vähän aikaa toipua tästä, Kari Heikkilä sanoo. Loma tulee tarpeeseen. –Pidän pienen loman tässä, joitakin viikkoja. Ajattelin lähteä Lappiin vaeltamaan, että saa tuulettaa yläkertaa luonnossa. –Olo on kuin olisi lyöty halolla päähän. En vieläkään käsitä. Kazakstanilainen VHL-seura Saryarka Karaganda antoi hänelle syyskuun lopussa potkut vain yhdeksän ottelun jälkeen. Saryarka voitti niistä kolme. 58-vuotias valmentajakonkari sanoo, että idässä hän ei aio enää valmentaa. –Se paikka on nähty. Heikkilä lähti aikoinaan ensimmäisenä suomalaisvalmentajana Venäjälle, Kärppien vuoden 2004 mestaruuden jälkeen Venäjän Superliigan Lokomotiv Jaroslavliin. Hän vei joukkueensa kahdesti finaaleihin, jälkimmäisellä kerralla KHL:ssä. Lokomotivin lisäksi Heikkilä on valmentanut Venäjällä Metallurg Magnitogorskia ja Neftehimik Nizhnekamskia sekä Valko-Venäjällä Minskin Dinamoa ja maajoukkuetta ja Latviassa Riian Dinamoa. Seuraavaksi suunnakseen hän sanoo Euroopan. –30 vuotta on tullut tätä työtä tehtyä. Aina valmentaminen kiinnostaa, Heikkilä toteaa. –Mutta vetäisen nyt henkeä tässä. Ja kun olen näin sanonut, joku soittaa tietysti.