Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Kaikille sattuu elämässä asioita, joista ei tarvitsisi puhua – sitä paitsi Junnu Vainio teki muutakin kuin joi

Elämä on tavallisen ihmisen parasta aikaa. Joskus keljuttaa enemmän kuin joskus toiste. Helppoa ei ole kuuluisilla ihmisillä edes kuoleman jälkeen. Heistä kirjoitetaan juttuja ja kirjoja, joista raavitaan lehtiin raatelevia lööppejä. Legendat rahastetaan loppuun saakka. Kirjojen anti paljastetaan jo ennen ilmestymistä. Kirjakauppiaille jää vähän myytävää. Viimeisin raadeltu on Junnu eli Juha Vainio (1938–1990), jonka laulut ovat auttaneet ja ilahduttaneet meitä vuosikymmeniä. Elämäkerran kirjoittaja  Petri Pietiläinen  toi etusivuille Junnun alkoholismin ja kurjimmat hetket. Pietiläisen mukaan aika oli kypsä totuudenmukaiseen kuvaan. Kuka tätä totuutta kaipaa? Meille kaikille on elämässä sattunut sellaista, mistä me emme mielellämme puhu. Ihmisen elämää pitää katsoa kokonaisuutena, ei vain heikkoja hetkiä. Vainio teki muutakin kuin joi. Hän teki 2 433 sanoitusta tai sävellystä ja levytti itse 245 laulua. Meillä rouva voisi paljastaa, että kylpyhuoneessamme on 30 sentin viila, jolla viilaan lohjenneista hampaitani, kun tohtori Pajuoja on Lapissa. Ei vaikuta kovin terveen, mutta kekseliään miehen touhulta.   Vainio raitistui 37-vuotiaana. Raitistuminen ei tee kirjoittamista helpommaksi, mutta raitistuttuaan Vainio uskalsi olla herkkä mies. Juha Vainio on kansallisomaisuutta. Vainion parasta perintöä ovat vähäväkisiä puolustava kotkalainen asenne ja taito tehdä oivaltavia havaintoja jokapäiväisestä elämästä. Tuskin kukaan Vainiota ennen eikä hänen jälkeensä on kirjoittanut osuvammin sitä, mitä suomalainen miettii saunan lauteilla vihta kädessä.   Jukka Virtanen kirjoitti kaveristaan Albatrossi ja Heiskanen -näytelmän, jonka ensi-ilta oli Kairo-ravintolassa 1992. Sitä esitettiin Kotkassa 362 kertaa, myös Tampereen Pyynikillä ja Viikinsaaressa. Kun Virtanen oli Liisansa kanssa Tongan saarella Junnun kuoleman jälkeen, matkan ainoa albatrossi teki kierroksen heidän yläpuolellaan, sitten toisen ja liiteli merelle, mutta palasi vielä kerran. –Se oli Junnu! Huudahdus tuli avioparilta kuin yhdestä suusta. Jukka meni palmumajaan, runoili, itki ja kirjoitti ystävästään näytelmän. Jukka oli sunnuntai-iltana yhä varma, että siinä Junnun sielu oli tullut moikkaamaan kaveriaan. Sattumaa se ei ollut. Albatrossi yhä lepäämättä liitää Se sinun sielusi on juuri kukaties Taivaan sinessä noin vapaana se kiitää Olit sittenkin sä niin kuin merimies Lapsuustoverisi vanha merimies. (Sanat Vainio ja Virtanen).   Virtasen mukaan Junnussa oli kaksi puolta, toinen rillutteleva Heiskasen puoli, toinen sovinnaisempi ja arempi.