Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Jukolan viestiin valmistautuvan Aamulehden lukijajoukkueen jäsenet tekivät ensimmäisen kunnon suunnistusharjoituksen Hervannassa – Näin siinä kävi

Onko kello tasan, kysyy Raimo Arvola painokkaasti. Se on. Tasan viisi iltapäivällä. Ryhmä kerääntyy Kooveen valmennusvastaavan ympärille Katsastajankadulla, Hervannassa. Arvola alkaa selittää illan harjoitusta. Kuuntelijoina on Aamulehden lukijajoukkueen ja julkkisjoukkueen jäseniä, jotka valmistautuvat ensi kesän suunnistuksen Jukolan viestiin. Ryhmä on kokoontunut harjoituksiin kerran viikossa jo useamman viikon ajan, mutta nyt edessä on ensimmäinen kunnon suunnistussuoritus. –Kaikissa harjoituksissa on ollut jokin teema. Uskon, että tänäänkin tulee taas jotain uutta, joka herättää ajatuksia, sanoo Hämeenkyrössä asuva Ari Kilpi ennen treenien alkua. Kilpi kuuluu ryhmän konkareihin. Hän on osallistunut Jukolaan – suunnistuksen suurtapahtumaan – 15 kertaa. Edellisestä tosin on toistakymmentä vuotta aikaa. Silloin hän veti osuutensa läpi "huonolla kunnolla ja heikolla suunnistustaidolla". Siksikään isähahmon rooli ei kelpaa. –Minulla on vielä paljon opittavaa, hän sanoo. –Tämä porukka on hitsaantunut hienosti yhteen. Kaikilla on erilainen suunnistustausta. Osa on tullut niin sanotusti pystymetsästäkin. Lue lisää : Tässä on Aamulehden 23-henkinen lukijajoukkue Jukolan viestiin 2019 – Ryhmä tekee hyvää ja aloittaa vuoden mittaisen harjoittelun, joka huipentuu ensi kesänä Kangasalla Lue lisää : Kohti Jukolaa harjoitteleva Teemu Kallio innostui tasotestistä: "Ihmisen pitää ylittää kynnyksiä, jotka tuntuvat mahdottomilta" Yksi pystymetsäläinen, jos niin saa sanoa, on tamperelainen Sari Kurimo . –Tämä on kolmas kerta, kun menen metsään, hän kertoo. Kurimo puhuu niin iloisella ja innostuneella äänellä, että kuuntelijaa alkaa väkisin hymyilyttää. –Tämä on tosi jännää. Kerran olen käynyt yksin metsässä harjoittelemassa. Vähän se pelottaa, jos menee keskelle metsää ja hukkaa reitin paikan tuolta kartalta. Kurimo tutkii karttaa tarkasti ja keskustelee siitä usean kanssa. Metsämaiseman ymmärtäminen on haastavaa. –Että minkä näköinen jokin nyppylä on kartalla ja luonnossa. Tällä kertaa Kurimo ei joudu metsään yksin. Suunnistajat lähtevät etsimään rasteja pareittain. Kurimo saapuu ensimmäiselle rastille Helena Saarniston kanssa. Tämä ei ole vielä syvää metsää. Kun rasti on leimattu, kaksikko ottaa kaiken ajan. Missä se toinen rasti on? Miten sinne pääsee? Jukola on kilpailu, mutta nyt ajalla ei ole väliä. –On parempi miettiä kunnolla ja toteuttaa asia vasta sitten. Kun toistoja tulee, miettimisaika jää paljon lyhyemmäksi. Jos yrittää kiireellä eteenpäin, oppimisprosessi on heikompi, Raimo Arvola selittää. Arvola tarkkailee menoa ykkösrastin vieressä. Hän on Kooveen valmennusvastaava suunnistuksessa. Perinteinen tamperelaisseura on voittanut kolmesta edellisestä Jukolan viestistä kaksi. Tämän porukan oppimisprosessi on vielä alussa. Arvola muistelee, miten hän oli hieman epäluuloinen ennen kuin projekti alkoi: mitähän tästä tulee. Hyvä tulee. –Into ja halu oppia on paistanut. Kaikki ovat ottaneet haasteesta kahdella kädellä kiinni, Arvola sanoo. Eli tämä ei ole täysin toivoton ryhmä ja Jukola on selvitettävissä? –Ehdottomasti! Kysymys on vain siitä, kuinka hyvässä kunnossa he silloin ovat, eli mikä on lopputulos. Moniko joukkue pääsee tuhannen joukkoon vai tuleeko jopa vielä parempia sijoituksia? Tuhat olisi hyvää keskikastia. Viime kesänä Jukolan viestiin Hollolassa osallistui ennätysmäärä joukkueita – 1901. Kello on viittä vaille kuusi, kun ensimmäinen pari saapuu maaliin. Tamperelaisella Kaisa Knuuttilalla ja lempääläläisellä Laura Pulkkisella meni kolmen kilometrin radalla aikaa reilut 37 minuuttia. Se on hyvä. Tällä samalla radalla järjestettiin edellisenä päivänä iltarastit. Siellä vain kaksi selvitti radan alle puolessa tunnissa. –Tämä ei ole kilpailu, Arvola muistuttaa naurahtaen, kun toimittaja rustaa aikaa paperille. Hieman myöhemmin maaliin itsensä leimaavat myös Ari Kilpi ja pälkäneläinen Hannele Kinnunen . –Pientä sekoilua oli välillä, Kilpi sanoo tuoreeltaan ja tutkii karttaa. –Tuolla harhailtiin. Kilpi kertoo, että harjoitus opetti nöyryyttä. –Se on kaiken lähtökohta. Ei tämä ylivoimaisen vaikeaa ole, mutta mielen malttaminen on haastavaa. Ajatus herpaantuu. Taas opittiin. Aurinko on jo laskenut. Alkoi hämärtää vartin yli kuusi, aivan kuten Arvola sanoi ennen harjoituksia. Sari Kurimo juoksee otsalamppu kirkkaana maaliin. –Teille on Jukolassa yöosuus varattuna, maalialueella letkautetaan. Otsalamppu ja Jukola kuuluvat tiukasti suomalaiseen urheiluperinteeseen. –Meillä meni hienosti. Löysimme kaikki rastit. Kerran menimme vähän matkaa eri polkua kuin luulimme menevämme, mutta tosi kivaa oli, Kurimo sanoo sama ilo äänessä kuin ennen harjoitusta. Ensimmäinen kokonainen suoritus oli siis kokemuksena innostava, ei lannistava? –Innostava! Joo! –Rastien löytämisestä tulee konkreettinen onnistumisen ilo.