Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Junnu Vainion risainen elämä jätti jälkeensä kuolemattomat laulut – uutuuskirja paljastaa, miten viina vei sanoittajavirtuoosia

Vanhoja poikia viiksekkäitä , Albatrossi , Viisitoista kesää , Katson autiota hiekkarantaa , Kolmatta linjaa takaisin , Kesäkatu , Sä kuulut päivään jokaiseen , Tahdon olla sulle hellä ... ja yli 2 000 muuta sanoitusta ja sävellystä. Se on jälki, jonka Juha ”Junnu” tai ”Watt” Vainio (10. toukokuuta 1938–29.lokakuuta 1990) jätti suomalaisille. Petri Pietiläisen ja Juha Metson kirja Junnu Vainio – Sellaista elämä on (Docendo) piirtää kuvan persoonasta, joka sanoitti reteitä pornolauluja, örvelsi kännissä ja joka ei puhunut mitään todella henkilökohtaista edes kavereilleen. Miehestä, josta riittää yhtä monta tarinaversiota kuin on kertojaa. Ja miehestä, joka raitistuttuaan teki herkimmät ja puhuttelevimmat sanoituksensa. ”Aion tulla kuuluisaksi” ”Hyvää päivät herrat, nimeni on Juha Vainio, olen Kotkasta, tarkoitukseni on tulla kuuluisaksi”, Vainio sanoi Päiviö Pyysalon mukaan astuessaan Spede Pasasen toimistoon. Hän muistelee ensikohtaamista kirjassa. Kotkalaissyntyinen Vainio, joillekin Junnu, lähimmilleen Juha, valmistui kansakoulun opettajaksi 1962, mutta uran hän loi sanoittajana, säveltäjänä ja osin myös laulajana. Sanoittajana hän työskenteli Toivo Kärjen ja Vexi Salmen kaltaisten kanssa. Kärjen kanssa yhteistyö tuotti vuosina 1965–1989 noin 150 levytystä. 1970-luvulla elettiin käännösiskelmien kulta-aikaa. Oli vaihe, jolloin jopa 90 prosenttia Vainion sanoituksista oli käännöksiä. Niistä maksettiin kertakorvaus Teosto-korvausten sijaan. Vuonna 1974 Vainiolla oli verovelkaa keskiverto palkansaajan vuosipalkkaa enemmän. Hurjat, kosteat vuodet Musiikki- ja viihdepiireissä viina virtasi valtoimenaan. Niin Vainiollakin. Sanoituksia syntyi vuonna 1969 peräti 75. Seuraavina vuosina määrä romahti: 32, 20, 30. Hän sai 1970-luvun alussa lähtöpassit kuukausipalkkaisesta sanoittajan työstään Fazerilla, samoin työstään opettajana. Hän pystyi hyödyntämään kirjallisia lahjojaan myös mediassa. Hän teki gonzo-journalismia Urpo Lahtisen Lehtimiehet Oy:lle. Lisäksi hän kirjoitti pornolehtiin ja oli perustamassa vuosina 1973–1974 ilmestynyttä, skandaalinkäryistä Panorama -lehteä. Hän myös poseerasi pornolehdessä. Teräaseet pystyssä sohvassa Myrskyä riitti myös kotona. Vainion ensimmäinen vaimo, Taina Vainio , pyöritti perheen arkea ja toimi taksikuskina. Vaimo kesti miehensä alkoholinkäytön, naisseikkailut ja mustasukkaisuuden, joka purkautui väkivaltana. Lapsiin, joista ensimmäinen, Ilkka , syntyi parin avioitumisvuonna 1960 ja Samiin , Kalleen sekä Katiin väkivalta ei kohdistunut. Tainan mukaan eritoten Sami tosin sai tuta isänsä arveluttavat kasvatusmenetelmät. Lähipiiri vanhempia myöten oli huolissaan Vainiosta. Mies pyristeli raittiiksi vuoden 1976 alussa. Tarinoita raitistumisesta on lähes yhtä monta kuin kertojia. Yhden kertoo kirjassa Taina Vainio: ”Kun tultiin lasten kanssa kotiin, se oli puukottanut sohvaa ikään kuin olisi halunnut tappaa jonkun. Soitin siitä lääkärille, että nyt pitää saada apua. Lähetin lapset Juhan siskon luo Roihuvuoreen. Juha makasi sängyssä sammuneena. Juha vietiin katkaisulle. Sohvassa oli talon kaikki puukot ja leipäveitset vielä pystyssä. Juha uskoi vihdoin ja haki apua.” Erosoppa kuohuu Nuoruuden avioliitto Tainan kanssa päättyi riitaisaan eroon, jota Juha Vainio haki joulukuussa 1978. Silloisen lain mukaan avioero vaatii syyllisen. Vainio syytti vaimoaan aviorikoksesta ja vaati lasten huoltajuutta sekä elatusapua. Alkoi katkera vastahaasteiden kierre. Vanhin poika, Ilkka, joutui todistajaksi. Hän yritti olla mustamaalaamatta kumpaakaan. Vainiot tuomittiin avioeroon kesäkuussa 1979. Molempien todettiin tehneen avioliitossa ”huorin” ja Vainion pahoinpidelleen vaimoaan. Lapset oikeus määräsi isälleen. Uusi rakkaus Vainio itse korosti monessa haastattelussa saaneensa kokonaan uuden elämän raitistumisensa myötä. Näin hän sanoi kirjan mukaan Yleisradion haastattelussa. ”Jos ihmiselle tulee alkoholin kanssa vaikeuksia ja hän oivaltaa sen itse ja tarjotaan mahdollisuutta elää ilman viinaa ja myös hyväksyä se, niin onhan se minulle ehdottomasti tärkein asia mitä minulle on tapahtunut. Nämä laulujen tekemiset ja räpellykset ovat toisarvoisia asioita, kun elämästä on kyse.” Raittiuden myötä elämään tuli uusi ihmissuhde. 1981 Vainio avioitui Pirkko Heikkalan kanssa. ”Helsingin yössä tavattiin. En tuntenut Juhan musiikkia enkä tuntenut häntä ulkonäöltä. Vuosi oli 1977 tai 1978. Muistan ihmetelleeni, ettei hän koskaan ottanut edes lasillista”, Heikkala kertoo kirjassa. Vuonna 1983 heille syntyi tytär, Suvi . Luovuuden kulta-aika Raittiin Vainion kynästä syntyi ikivihreiksi jääneitä sanoituksia sekä sävellyksiä. Niissä oli usein aiempaa herkempi pohjavire. Avioerovuonna 1979 ilmestyi Käyn aho laitaa , jota ex-vaimo piti itseensä kohdistettuna pilkkalauluna. Vuonna 1980 tuli Albatrossi ja 1982 Vanhoja poikien viiksekkäitä . Vainio itse ei halunnut panna luomuksiaan paremmuusjärjestykseen. Kuolema vaimon sylissä Vainio sai kotonaan Sveitsissä sairauskohtauksen yöllä 29. lokakuuta 1990. Mitään ei ollut tehtävissä, vaan hän menehtyi 52-vuotiaana vaimonsa syliin. Juha Vainio oli elänyt jatkoajalla koko nuoruus- ja aikuisikänsä. Lapsuusvuosien heikolle yleiskunnolle ja sinertäville huulille löytyi selitys, kun Arvo Ylppö diagnosoi hänellä sydänvian. Vika leikattiin vuonna 1949. Sydän jaksoi alkoholinhuuruiset vuodet ja vielä toistakymmentä raitista vuotta.