Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Tamperelainen Irja Lumikallas, 90, on räpännyt jo lähes 20 vuotta – riimit kertovat arkielämästä ja vanhenemisesta, mutta myös harmistuksesta

Räppejä on monta kansiollista. Hatanpäällä Vaskikodissa asuva Irja Lumikallas , 90, kertoo räppäämisen alkaneen noin 18 vuotta sitten talon juhlissa. – Rupesin tupaantuliaisissa uusille räppäämään, ettei juhlasta tule liian jäykkää. Siitä lähtien olen räpännyt aika rajusti, Lumikallas sanoo. Hänen riiminsä ovat täyttä totta ja kertovat arkielämästä, Vaskikodin tapahtumista, retkistä, ihmistä ja muun muassa vanhenemisesta. – Räppikansio on aina retkillä mukana ja olen räpännyt ruotsiksikin erään ruotsinkielisen naapurin 100-vuotisjuhlissa. Elämäntyönsä Lumikallas teki opetustehtävissä Ylöjärvellä, viimeksi Kirkonkylän koulun opona eli opinnonohjaajana. Kirjoittaminen alkoi vasta eläkkeellä. – Jotenkin rupesi rytmi soimaan päässä ja pistän sitten vähän huumoria sekaan. Katso videolta, kun Irja räppää Meijän äijän rakkauden. Juttu jatkuu videon jälkeen. ”Tulee ihan pakolla” Yksi räppikansio on muita yksityisempi. Sinne Lumikallas tallentaa sellaiset räpit, jotka ovat syntyneet harmistuksesta. – Jos jokin asia ei ole ihan jetsulleen tai vihastun jollekin asialle tai ihmiselle, en ilmaise sitä suurelle joukolle tai ihmiselle itselleen. Tulen kotiin ja räppään asiasta. Räpin valmistumisen aika vaihtelee. – Se riippuu elämyksen voimakkuudesta. Joskus se tulee ihan pakolla ja vauhdilla. Kun olen saanut räpättyä, se helpottaa hirveästi. Räppääminen on siis myös tapa käsitellä asioita. Voimakkaimpia räppejä hän ei pysty heti edes lukemaan. Vaatii aikaa, jotta tulee riittävästi etäisyyttä räpin käsittelemään asiaan. Näön heikkeneminenkään ei Vaskikodin räppääjää hidasta, sillä suurennuslasin avulla näkee pienempääkin tekstiä. Aiemmin Lumikallas myös veti talon kuoroa ja lasityöpiiriä. ”Kuuntelen räppiä” Voimakkaat elämykset puskevat toisinaan myös tauluihin ja piirroksiin, vaikka rytmikäs räppääminen on ominaisin ilmaisutapa. Kuulemma myös Moron vierailusta syntyy räppi. Muita nykyräppääjiä Irja Lumikallas ei erityisesti seuraa. – Kuuntelen kyllä, jos sattuu tulemaan. Olen ihan sinut sen kanssa. Vanhaksi tulo on pirullista, muuta kai siitä ei sanomista. Prosessi ei ole esteettinen, eikä järin sympaattinen. Kaikki vain roikkuu, iho on kuiva: alakuloa, mieliala nuiva. Pitkiä hampaita suu on täynnä, mausteena naapurin jäynä. Jotain on vikkaa konttoripäässä, muisti kun klikkaa ja järki on jäässä. Systeemit entiset kaukana poissa, olo kuin vieraassa koissa. Entligen slut i erotiken, ingen flicka på den där viken. Tuiketta silmäin ei kutinaa luissa, hermoissa, munaskuissa. Luuvalo kalvaa ydintä luiden, hengitys vinkuu liepeillä suiden. Karvatkin tippuu ja sisäkumi loistaa, eukkokin oireita toistaa. Hällä iho on rutussa ja läskit vain roikkuu. Kauas on kadonnut nuoruuden hoikkuus. Saan pitää yksin, muille ei kelpaa. Kaikkensa mulle on velkaa. Silti käskäessä mennään ja köpötellään, lämmin on mieli ja silitellään. Ihana vanheta rinnalla rakkaan, silti parempi oot naapurin akkaa!