Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Miksei yhdestäkään suomalaisesta 2000-luvun olympiavoittajasta ole tehty elämäkertaa?

Suomessa julkaistaan vuodessa lähes sata urheilukirjaa, mutta valtakunnallinen julkisuus kohdistuu tyypillisesti lähes yksinomaan muutamaan mehevään elämäkertaan. Kuluva vuosi ei ole tehnyt poikkeusta. Tuntematon Kimi Räikkönen ja Kiira – ehjäksi särkynyt ovat saaneet paljon näkyvyyttä, mutta muuten on ollut hiljaista. Millainen on urheilukirjavuosi 2018? –Tänä vuonna erityispiirre on, että lapsille suunnattuja piirrosvetoisia urheilukirjoja on julkaistu useampia. Toinen ero moneen aiempaan vuoteen verrattuna on, että jääkiekkoilijoista tehtyjä elämäkertoja ei ole tullut markkinoille. –Terveysbuumi on näkynyt jo pitkään erityisesti naisille suunnattujen "elä hyvin, syö hyvin" -tyyppisten opaskirjojen runsaassa määrässä. Sillä saralla lakipiste on taidettu jo saavuttaa, ja määrä on pikemminkin laskussa, Urheilumuseon tuottaja Matti Hintikka pohtii. Urheilumuseo pitää listaa kaikista vuoden aikana julkaistuista tai julkaistavista urheilukirjoista. Hintikka on Vuoden urheilukirja -kilpailun esittelijä, on ollut jo viisitoista kertaa. Hän onkin suomalaisen urheilukirjallisuuden johtavia näkijöitä. Urheilumuseon listauksen mukaan Suomessa on julkaistu tänä vuonna seitsemän henkilöhistoria-kategorian alle luokiteltua teosta. Kimi Räikkösen ja Kiira Korven lisäksi kansien väliin ovat päätyneet tarinat koripalloilija Lauri Markkasesta , hevosmies Kari Vepsästä , urheilumies Urho Kekkosesta , tennis- ja urheiluvaikuttaja Risto H. Luukkasesta sekä hevosmies Timo Nurmoksesta . Seitsemästä henkilöhistoriikista kuudessa kohteena on mies – tämä on suomalaisessa urheilujulkisuudessa aika normaali sukupuolinen jakauma. Epätasapainoa tasoittaa tänä vuonna kokeneiden kirjantekijöiden Arto Terosen ja Jouko Vuolteen teos Vastatuuleen, myötämäkeen – Naiset suomalaisessa urheilussa . –2000-luvun suomalasista olympiavoittajista elämäkerrat ovat vielä tekemättä. Ennen vanhaan kirja saattoi olla eräänlainen kunniapalkinto, mutta nykyään henkilöön kohdistuva yleinen mielenkiinto on määräävämpi tekijä, Hintikka arvelee. Samppa Lajusesta , Arsi Harjusta, Janne Lahtelasta, Jyrki Järvestä, Thomas Johanssonista, Jaakko Talluksesta, Hannu Mannisesta, Jari Mantilasta ja Satu Mäkelä-Nummelasta elämäkerrat saattavat jäädä tekemättä, mutta Iivo Niskasen kohdalla näin tuskin pääsee käymään. –Voi olla, että Niskasesta tullaan tekemään vielä useampiakin kirjoja, Hintikka ounastelee. Jääkiekkoilijoiden elämäkerroissa kustantajat ovat vetäneet tänä vuonna henkeä, mutta on helppo ennustaa kyseessä olevan vain väliaikaisen kurssihäiriön. –Varmasti monen kustantajan näpit syyhyävät jo esimerkiksi Saku Koivun elämästä kertovaan kirjaan, Hintikka epäilee. Mikä on suomalaisen urheilukirjallisuuden erityispiirre? Miten tarjonta poikkeaa muista länsimaisista sivistysvaltioista? –Jalkapallokirjallisuuden selvästi vähäisempi määrä on silmiinpistävin ero. Se kertoo tietysti lajin asemasta ja julkisuusarvosta. –Toinen erityispiirre liittyy pieneen kielialueeseen. Suomessa ei tunnu olevan enää markkinaa arvokisoista kertoville tietokirjoille. Esimerkiksi Ruotsissa Olympiaboken ja Idrottsboken-vuosikirja ovat edelleen voimissaan.