Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Uusi tiedustelulaki voi olla virhe – luotan yksityiset tietoni mieluummin Facebookille ja Applelle kuin Suomen viranomaisille

Eduskunta päätti tänään, että se heikentää suomalaisten kirjesalaisuuden suojaa kiireellisellä aikataululla. Se tarkoittaa, että ennen huhtikuuta eduskunta hyväksyy lainsäädännön, jonka turvin suomalaiset viranomaiset voivat valvoa kansalaisten verkkoliikennettä paljon nykyistä laajemmin ja salaisemmin. Poliisi ja armeija varmasti tarvitsevat keinovalikoimiinsa päivitystä, jotta ne pystyvät vastaamaan nykyajan uhkiin. Silti en pysty varauksetta kannattamaan sellaisia mekanismeja, jotka luovat yhteiskunnasta helposti painajaismaisen dystopian. Miksi? Koska olemme jokaisissa eduskuntavaaleissa yhden äänestystuloksen päässä väkivaltaisesta itsehallinnosta. Vaikka Google tietää kaiken, sen voi vaihtaa Teknologiayhtiö Apple ja sosiaalisen median jätti Facebook todennäköisesti tietävät minusta enemmän kuin vanhempani. Silti luotan niihin kahdesta syystä enemmän kuin Suomen poliisiin tai muihin viranomaisiin. Ensimmäinen syy on taloudellinen. Jos yritykset käyttävät asiakkaidensa tietoja väärin, voin aina vaihtaa toisen firman palveluihin tai lopettaa sen käytön kokonaan. Asiakkaiden tyytymättömyys näkyy yritysten tuloksessa. Yrityksillä ei myöskään ole väkivaltamonopolia. Vaikka Google tietää mitä elokuvia katson, millaista poliittista suuntaa kannatan ja minkä tyyppistä aikuisviihdettä kulutan, minun ei tarvitse pelätä ruskeapaitaisten G-merkillä varustettujen puolisotilaallisten joukkojen saapumista kotioveni taakse. Kansalaisuudesta on vaikeampi hankkiutua eroon kuin internetistä. Luottamus pitää ansaita Tunnistan logiikassani heikkouksia. Olen surffaillut huolettomasti esimerkiksi Malesian ja Egyptin kaltaisissa maissa, joissa jokainen bitti on kulkenut valvovan algoritmin tai silmän alta. Suomen viranomaiset ovat luotettavuudeltaan aivan eri galaksissa. Silti muistan Aarnion , Paateron , Lardotin ja kaikki ne nimettömäksi jääneet tuomitut poliisit, jotka kyttäsivät salaa niin asianajan puheluita kuin Mika Myllylän tietojakin. Tuntuu siltä, että missä valvonta vähänkin notkahtaa, siellä on heti viranhaltija käyttämässä valtaansa väärin. Väärinkäytösten ehkäisyä varten pitää olla sairaalloisen tarkka valvonta. Televalvontalaeissa käräjäoikeudet ovat toimineet ajoittain pelkkinä kumilaimasimina. Ne ovat joutuneet luottamaan poliisin sanaan valvonnan tarpeellisuutta arvioidessa. Sellainen ei tiedustelulakien keinojen kohdalla enää käy. Luottamusta ei saada, vaan se pitää ansaita