Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

"Ei kanoja voinut pataan pistää, joten tässä sitä ollaan" – Kanoista tuli perheen lemmikkejä, joita hoidetaan yhdessä

Sen piti olla pikkuruinen kanakoppi kesän ajan pihan reunassa, mutta niinhän siinä kävi, että siivekkäät veivät perheenäidin Taru Malmin sydämen ja muuttivat tontille vakituisesti asumaan. –Sain kanakopin äitienpäivälahjaksi keväällä. Sitten hankin siihen kanoja, mutta pian koppi kävi liian pieneksi. Ei niitä kanoja voinut pataan pistää, joten tässä sitä ollaan, hän juttelee kanalaumansa keskellä. –Äiti ihastui kanoihin, lapset selostavat hymyillen. Näyttävät perheen lapsetkin tykkäävän kotkottajista. He kaappaavat kanoja syliinsä ja silittelevät niitä. Kanakoppi on kasvanut talviasuttavaksi kanalaksi. –Tämä on ollut koko perheen yhteinen, hieno projekti. Ostimme vanhan työmaakopin, jonka kesän aikana muokkasimme kanoille sopivaksi. Rakensimme kanalan yhdessä mieheni kanssa. Samalla itse opin käyttämään työkaluja, joihin en aikaisemmin ollut koskenutkaan. Lapsille kanojen hoitaminen ja eläinten tarkkailu opettaa paljon. Lapset saavat vastuuta ja pääsevät kokemaan kunnon maalaiselämää, Taru Malmi miettii. Hän itse on kesän mittaan oppinut valtavasti kanojen sielunelämästä. –Olen selvittänyt tarkkaan, millaiset olot kanoilla tulee olla. On järkevämpää tehdä alusta alkaen oikein kuin ruveta myöhemmin korjaamaan rakenteita. Kanalassa on nykyisin parikymmentä kanaa. Jokaiselle on annettu nimi. Kanoja on erirotuisia. Joukossa on esimerkiksi Kääpiö Koch- ja Mille Fleur -kanoja. Laumaan kuuluu myös yksi kukko. –Kukko pitää rauhan maassa. Ilman niitä kanat vain tappelisivat keskenään. Kanat ovat tuottaneet jälkikasvuakin. Kahdeksan tipua nokkii tarmokkaasti jyviä lattialta. –Se oli meille kaikille suuri ihmetyksen aihe, kun ensimmäinen tipu syntyi. Kana hautoi muniaan 21 vuorokautta, ja lopulta pesästä alkoi kuulua pientä piipitystä. Se oli hieno hetki. Kesällä kanat saivat kulkea vapaana pihamaalla. –Kanat ovat reviiriuskollisia. Koirakin tuli niiden kanssa hyvin juttuun. Yksi kanoista tosin eksyi kuusiaidan toiselle puolelle. Pian kuului yksi kiekaisu, kun jokin pikkupeto pisti kanan suuhunsa, Taru kuvailee. 13 viiriäistä on saanut kanalaan oman osastonsa. Lattialle on laitettu oksia ja heiniä, joiden alle ne saavat piiloutua. –Hankin viiriäiset lähinnä niiden munien takia. Ne ovat herrojen herkkua, vaikka ei niissä mielestäni ole suurta makueroa kananmuniin verrattuna, Taru sanoo. "Lapsille kanojen hoitaminen ja eläinten tarkkailu opettaa paljon. Lapset saavat vastuuta ja pääsevät kokemaan kunnon maalaiselämää