Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Voiko keikkahurmoksen vangita levylle? The Holyn esikoisalbumi soi suurta ja jylhää kitararockia, mutta jotain katoaa matkan varrella

Tamperelaispromoottori sanoi kerran, ettei minkään artistin keikkojen myyminen ole niin helppoa kuin The Holyn. Keikkajärjestäjät ovat aina tyytyväisiä bändiin ja haluavat sen esiintymään toistamiseen silloinkin, kun yleisömäärä jää kahteenkymmeneen. The Holy on aina niin hyvä, että samat kaksikymmentä saapuvat kyllä seuraavallakin kerralla – ja tuovat ystävänsä. The Holy on edistänyt uraansa mitä vanhanaikaisimmalla tavalla: väsymättömästi keikkaillen ja yleisöään vähä vähältä kasvattaen. Nyt helsinkiläisyhtyeestä kirjoitetaan suomalaisen vaihtoehtorockin suurimpana vientitoivona. Yhtyeen esikoislevy Daughter on juuri sellainen kuin saattaa odottaa. Se soi suurta, jylhää ja dynaamista kitararockia brittiläisten Editorsin ja White Liesin tyyliin, ja sen ääni täyttäisi stadioninkin. VIDEO: The Holyn musiikkivideo Land Before Time. Marraskuussa yhtye konsertoi kahdesti Ruotsissa ja viidesti Saksassa. Levy on juuri sellainen, jolla kunnianhimoisen ja kansainvälisille kentille pyrkivän yhtyeen kannattaakin uransa avata, pramea käyntikortti. The Holy luottaa vahvuuksiinsa, tavallaan ehkä liikaakin. Bändin keikan kokeneelle levy on lisää sitä samaa, "leipää hyvän leivän päälle", vanhaa mainosta mukaillen. Yhtye tavoittelee levyllään samanlaista hurmosta kuin keikoillaan – eikä sitä tietenkään koskaan saavuta. Suuret elkeet, jotka valon, savun ja satojen samanmielisten seurassa pörhistävät ihon kananlihalle, voivat keittiönpöydän ääressä tuntua mahtailulta. Jotain katoaa matkan varrella. Daughter on erittäin onnistunut levy – mutta toivottavasti vasta ponnahduslauta tulevaisuuteen, jossa kuullaan myös erilaisia ja yllättävämpiä The Holy -albumeita. Kohti normaalia Baareja ja kuppiloita kiertämällä on maineensa luonut myös Panssarijuna. Yhtye perustettiin Tampereella 2000-luvun alussa, mutta toden teolla se aktivoitui viitisen vuotta sitten, Helsingistä. Panssarijuna kuuluu maan omaleimaisimpiin tekijöihin – ja voiko mitään muuta odottaakaan yhtyeeltä, joka antaa levyilleen sellaisia nimiä kuin Haistoin kerran näätää ja Lihaperunasoselaatikkoportaat ? VIDEO: Panssarijunan musiikkivideo Perusturva. Yhtye soittaa Telakalla 13. lokakuuta Talmud Beachin kanssa. Yhtyeen neljäs albumi on hätkähdyttävää kuultavaa. Ei siksi, että musiikki olisi jotenkin erikoista, päinvastoin! Kun pesusoikkobassottelusta, Niilo Tarvajärvi -viisastelusta, rutiköyhästä kantrista ja arkisesta absurdismista "traumablues"-keitoksensa kokannut yhtye hoilottaa yhtäkkiä "perusturvasta ja viimeisestä kaljasta" kuin mikäkin keski-ikäisten ukkojen suomirockjyrä, ollaan joko nerouden tai pölvästiyden äärellä. Ei voi tietää kumman!