Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Venäläinen ostaa mielellään maata, kun hölmö tsuhna haluaa myydä

Tsuhna on pilkkanimi, joka venäläisen alkuperänsä mukaan pitäisi kirjoittaa suhuässällä. Pietarin parempi väki kutsui aikoinaan tsuhniksi suomalaisia ja suomensukuisia, jotka suorittivat keisarikunnan pääkaupungissa alkeellisia työtehtäviä. Tsuhnat olivat pääkaupunkia ympäröivien alueiden maalaisia, jotka kuskasivat tuotteitaan Pietarin paremman väen ruokapöytiin. Tsuhnia oli palvelusväessäkin. Tsuhnat tekivät töitä taloissa ja niiden ulkopuolella, jotta herrasväki voi elää elämäänsä. Jo pelkästään vajavaisen venäjäntaitonsa vuoksi tsuhnat olivat Pietarin paremman väen silmissä alemman lajin ihmisiä. Tsuhnat olivat alkeellisia, yksinkertaisia, sivistymättömiä. Saattoi olla, että tsuhnia pidettiin osaansa tuomittuina. Tsuhna ei muuksi muuttuisi, vaikka voissa paistaisi! Jos he olivat rehellisiä, niin tyhmänrehellisiä. Tsuhna on samanlainen elämään jäänyt, todellisuutta yksinkertaistava pelkistys kuin sana ryssä monille suomalaisille. Sotien jälkeen Suomessa ei enää ollut sopivaa käyttää sanaa ryssä, vaikka se muissa kielissä tarkoitti vain venäläistä. Suomessa valtio kehottaa välttämään ryssä-sanaa. Venäjän viranomaiset muistuttavat venäläisiä unohtamaan tsuhnan. Mutta mielikuvat ja vanhat merkitykset eivät katoa. Ryssä-sana on Suomessa enemmän voimissaan kuin aikoihin. Yleiskielessä ryssiminen tarkoittaa nyt huonoa tekemistä tai epäonnistumista. Tjaa. Elääköhän Venäjällä mielikuva tsuhna-suomalaisista, jotka ovat yksinkertaisia ja rehellisiä hölmöyteen saakka? Turisteina suomalaiset ovat tutustuneet basaareihin, joissa kaupankäynnin ikivanhat säännöt ovat aivan toisenlaiset kuin kotikulmien tutussa marketissa. Kotona tavaralla on hintalappu. Basaarissa hinta on neuvottelukysymys. Kauppias odottaa ja edellyttää, että ostaja osaa tinkimisen. Basaarissa yksinkertainen ja osaamaton oikeastaan pyytää tulla petetyksi. Olisiko venäläisessä ajattelussa basaarikaupan henkeä? Tsuhna taas ei ole basaarissa kotonaan. Basaarihenkinen ei ymmärrä sitä, että joku voi säätää lakeja vaikka omaksi vahingokseen ja vieläpä kunnioittaa niitä. Ajatellaan vaikka ulkomaalaisten laillista oikeutta ostaa maaperä. Venäläinen ostaa maata, kun tsuhna myy, mutta omasta maastaan on tarkka. Turun saariston venäläistyyppinen "verotarkastus" kommandojoukoin viestitti Moskovaan, että tsuhnakin alkaa heräillä. Rahamiehet ostivat 1800-luvulla metsiä lyömällä pöytään setelitukun, jollaista ymmärtämätön talonpoika ei ollut ennen nähnyt. Rahan taikavoiman tiennyt ostaja sai todellisuudessa metsän halvalla. Sama logiikka toimi venäläisten ostaessa Suomen saaristoa. Miksipä et myisi, jos ostaja tarjoaa "tarpeettomasta" yllätysjättipotin näköistä. Kun valtiokin vielä suosii kauppoja. Ja myy itsekin. Kirjoittaja on Aamulehden emeritustoimittaja.