Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Johtajien valta tarvitsee rajat, ja se on kaikkien etu

On vuosi 2018, mutta kauppatieteitä suomalaisessa yliopistossa opiskeleva törmää edelleen suureen joukkoon esimerkkejä, tarinoita ja anekdootteja, jotka kertovat Nokiasta vuosituhannen vaihteessa ja alkupuolella. Näistä osa liittyy suoraan Jorma Ollilaan , joka toimi tuolloin yhtiön toimitusjohtajana. Eräs kirja kuvaili tarinoita, joissa Ollila ilmestyi Salon tehtaalle keskustelemaan arkisesti työntekijöiden kanssa. Toisessa teoksessa kerrottiin nimilapusta, jossa luki vain Jorma, ilman mitään titteleitä. Miten avointa johtamista, totesivat molemmat vasta muutama vuosi sitten julkaistut kirjat. Viime viikonloppuna Risto Siilasmaan haastattelu antoi Ollilasta toisenlaisen kuvauksen. Sen tarina itsevaltaisesta ja kritiikin kieltäneestä puheenjohtajasta on alkanut nousta esille, vaikka ylimmän johdon sisäpiirikuvauksia ei tähän asti olekaan kuultu. Ulkopuolisen on mahdotonta tietää, kumpi tarina Ollilasta on lopulta totta. Todennäköisesti molemmat, ainakin jossain määrin, sillä ihmistä ei voi koskaan määritellä vain yhden ominaisuuden kautta. Käyttäytyminen muuttuu ajan, aseman ja tilanteen myötä. Huomio on paljon yrityselämää laajempi. Donald Trump voi olla taitava yrittäjä mutta myös epävakaa presidentti. Aku Louhimies voi olla sekä lahjakas elokuvaohjaaja että asemaansa väärinkäyttävä pomo. Vahinkoa syntyy, mikäli organisaatio ympärillä ei pysty asettamaan rajoja niille, joilla on eniten valtaa. Trumpin hallinnon sisäinen vastarinta tai ongelmien käsittely vasta julkisuudessa, kuten tapaus Louhimiehessä, eivät kuulu terveeseen yhteisöön. Johtajan käytökseen puuttuminen voi olla vaikea rasti. Erityisesti pienissä yrityksissä sama ihminen voi toimia sekä omistajana että toimitusjohtajana, eli hän valvoo itse itseään. Matala hierarkia ja avoin keskustelu ovat varmoja pehmeitä keinoja, joilla rakennetaan epäautoritääristä organisaatiokulttuuria. Kun kulttuuri on tarpeeksi vahva, on ylimmän johtajankin vaikea toimia sitä vastaan. Toinen vaihtoehto on suora vallankäyttöön puuttuminen: lait ja säädökset rajoittavat monella tapaa johtajan valtaa suhteessa työntekijään, esimerkiksi koskien työehtoja ja irtisanomisia. Oikea rajoitusten määrä on veteen piirretty viiva, mutta tätä taustaa vastaan on helpompi ymmärtää se reaktio, jonka suunnittelema irtisanomisten helpottamisesta on viime viikkoina saanut. Hyvänkin johtajan vallan rajoittaminen on henkilöstön ja lopulta koko yrityksen tarpeellista riskienhallintaa. Kirjoittaja on kauppatieteiden opiskelija.