Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Tällaista on asua Tampereen keskustan vanhimmassa asuinrakennuksessa: Tämän tästä kuorma-auto tai bussi törmää talon kulmaan ja vavisuttaa perustuksia

Juha Jaakola ja hänen vaimonsa Kirsti ovat ”asuntosäästäjiä”. Juha viettää päivänsä ja iltansa entiseen porrashuoneeseen tehdyssä kirjavarastossa, jossa pitkillä seinillä kirjahyllyt kiipeävät kattoon. Kirsti viihtyy omissa hommissaan seinän takana keittiön pöydän ääressä. –En edelleenkään meinaa muuttaa tästä mihinkään, sanoo Juha Jaakola. Samat sanat hän sanoi Moron emeritustoimittaja Hannu Hyttiselle , joka kävi hänen luonaan tekemässä jutun Moron Metka paikka asua -juttusarjaan vuonna 1997. Metka paikka keltainen hirsitalo on edelleen. Jaakoloiden asunnon suurempi työhuone menee Barkerintalon vanhimman osan puolelle, ja se on Tampereen keskustan vanhin vakituisessa käytössä oleva asuinrakennus. Kaavoittaja teki ylityövuosia Juha Jaakola on nyt eläkkeellä 39:n Tampere-työvuotensa jälkeen. Niistä 28 kului apulaisasemakaava-arkkitehdin virassa. Hän ei mielellään puutu nykymenoon, mutta saan hänet johdateltua aihepiiriin. Eläkkeelle hän jäi vasta syksyllä 2011 kolme vuotta virallisen iän jälkeen, koska sai mielenkiintoisen tarjouksen suunnitella vielä Ranta-Tampellaa. –Kysyin aluksi vaimolta, onkohan siinä järkeä. Hän nuorempana yllytti, että ota tehtävä vastaan, ettet jää tuhlaamaan päiviäsi kotona. Ensin oli puhetta yhdestä vuodesta, mutta kolme vuotta siihen lopulta meni. Juha Jaakolalla ei ole autoa. Talvisin hän kävelee ja kesäisin pyöräilee joskus katsomaan, mitä Ranta-Tampellassa tapahtuu. Hervanta on myös vakiokohde, sillä hän on pitkälti syyllinen siihen, miltä tämä kaupunginosa näyttää. Korkeasta rakentamisesta hän sanoo, että Torni-hotelli on hänen kaavoittamansa, joten hän on hieman jäävi. –Ratapiha on jo haava kaupunkirakenteessa, joten sen varteen voi hyvin tehdä korkeaa rakentamista, mutta ei sitä liikaakaan saisi olla, Juha Jaakola sanoo. Aina asunut vanhoissa taloissa Juha Jaakolan asumishistoria on pituuteensa nähden vähäeleinen. Vanhat talot ovat hänen juttunsa. Kotitalo oli rakennettu vuonna 1863. Tampereelle tultuaan hän pääsi kiinaamaan silloisen tyttöystävänsä kimppakämppään Lähteenlinnassa (1930). Vaimonsa kanssa heillä oli ensin pieni asunto Laukonhovissa (1926). Sitten he muuttivat Laukonlinnan (1907) neliöön, kun Juha Jaakola tuli siihen tulokseen, että kotona pitää olla työhuone. –Tätä Puuvillatehtaankatua kiertelin ja ihastuin tuohon viereiseen Pikkutaloon. Kun kysyin Finlaysonilta, myytäisiinkö se minulle, vastaus oli, ettei yhtä taloa myydä. Myöhemmin Finlayson alkoi kaupitella rakennusliikkeille koko taloletkaa Kuninkaankadulta Näsilinnankadulle. Kun työsuhdeasunnoissa asuvat finlaysonilaiset kuulivat asuntojaan myytävän, hekin päättivät tehdä oman tarjouksen. Siinä vaiheessa joku heistä sai nimeni tietoonsa, ja pääsin porukkaan mukaan. Lopulta asukasyhteenliittymä voitti kisan, ja niin perustimme asunto-osakeyhtiön. Talo jaettiin kahteen asuntoon Barkerintalossa Juha Jaakola on asunut nyt 31 vuotta. Ennen muuttoa piti tehdä iso remontti. Ilmeisesti palveluskunnalle tehtyyn huoneen ja keittiön asuntoon tuli lisää viereisestä suurasunnosta kaksi huonetta, joten seiniäkin piti puhkoa ovia varten. Porrashuoneesta tehtiin kirjavarasto, joka toimii nyt työpisteenä. Uloskäyntiin rakennettiin portaat kuistin kautta. Talon jakamisessa kahteen asuntoon tuli mielenkiintoinen tilanne. –Ensin ajattelimme, että meidän ja Haarajokien väliin tulisi pieni yksiö. Jaossa meidän puolelle jäivät kuitenkin talon molemmat kylpyhuoneet, joten päätimme jakaa välitilan puoliksi Haarajokien pesutiloille ja meidän lisähuoneelle. Meidän asunnosta tuli 133 neliön kokoinen ja saimme vähän turhan työhuoneen. Käytämme sitä kerran vuodessa, kun juomme siellä joulukahvit. Juha Jaakola näkisi mieluusti Puuvillatehtaankadun mukulakivisenä museokatuna 1800-luvun ympäristön vuoksi. Ainakin raskas liikenne pitäisi kadulla kieltää, sillä tämän tästä kuorma-auto tai bussi törmää talon kulmaan ja vavisuttaa hirsirunkoa ja perustuksia. Talon nurkan liikennemerkkikin on usein littanana. Muuten on rauhallista, mutta Plevnan elokuvista lähtijät kaasuttelevat iltaisin äänekkäästi kotia kohti. Kirjoja on kattoon asti Jaakoloiden kotona huomio kiinnittyy heti valtavaan määrään kirjoja. Pääosa kirjahyllyistä on kolme metriä korkeita, koska tilaa riittää ylöspäin. 3,52 metriä korkeaan saliin ostetaan joka joulu huoneen korkuinen joulukuusi. Hyllymetrejä on kirjoille 210 metriä ynnä äänitehyllyt. Suuri osa kirjoista ja lehdistä kuuluu Kiina-bibliografian painotuotteisiin, joita on yli 11000. –Kiina Fennicassa -materiaalia olen koonnut 1970-luvulta asti. Bibliografia-aineistosta syntyi Tampereen yliopiston kirjasto- ja informaatioalan kurssin harjoitustyönä syksyllä 2007 tiedosto, joka oli yliopiston palvelimella netin kautta käytettävissä. Kiina-mielenkiinnosta johtuu, että olen käynyt Kiinassa 1990-luvulla neljä kertaa; pisin matka kesti lähes 2,5 kuukautta. Kiersin oppaan kanssa katsomassa vanhimpia puurakennuksia pääasiassa Kiinan itä- ja eteläosissa, ja samalla löytyi kiinalaisen hirsirakentamisperinteen taloja. Kaikesta kokemastani piti syntyä kirja, mutta lopulta tuli vain artikkeli. Eläkkeellä on aikaa kirjoittamiselle Eläkkeellä Juha Jaakola alkoi kirjoittaa tosissaan. Hän oli kirjoitellut Blues News -lehteen aikaisemminkin, mutta lokakuussa 2011 lehdessä alkoi 1940- ja 1950-lukujen saksofonisteista juttusarja, jonka nimeksi vakiintui R&B -tenoristit. Siitä tuli 30-osainen, ja se ilmestyi joka toinen kuukausi vuoteen 2016 asti. –Juttuja varten jouduin hankkimaan mahdollisimman kattavasti esiteltävän tenorisaksofonistin levytykset, yleensä USA:sta netin avulla. Se vaati pitkäjänteistä suunnittelua, huutokauppojen seuraamista ja tuuriakin, koska joka toinen kuukausi piti jutun olla valmis. Aika moni levyistä oli savikiekkoja, mutta yksikään niistä ei hajonnut matkalla. Tammerkoski- lehteä hän oli myös avustanut jo aikaisemmin, vuodesta 1992 silloin tällöin. Tammerkosken päätoimittaja Kati Avonius otti ensimmäisen Parasta Tamperetta -jutun lehteen lokakuussa 2015. –Siitä lähtien olen tehnyt kahdeksan juttua vuosittain, siis kaikkiin numeroihin. Tämän vuoden alusta alkoi sarja Tampereen helmiä. Tätäkin rupeamaa on nyt jatkunut 20 numerossa, ja jatkoa tuntuu vielä seuraavan. Tampere-seuran toiminnanjohtajan Heidi Martikaisen ideasta Parasta Tamperetta ilmestyi viime syksynä kirjana. Kirjaan Juha Jaakola teki kaksi pidempää uutta tekstiä, jotta kaikki kirjassa ei olisi ennen julkaistua. Juttu on julkaistu alun perin Morossa 5.4.2018. Haluatko saada tiedon Tampereen ja naapurikuntien kiinnostavimmista uutisaiheista? Aamulehden Tampere&naapurit-uutiskirje pitää sinut ajan tasalla siitä, mitä Tampereen ja naapurikuntien kunnallispolitiikassa tapahtuu ja miten päätökset näkyvät ihmisten arjessa. Saat uutiskirjeen sähköpostiisi tiistaisin ja perjantaisin. Uutiskirje on maksuton eikä edellytä Aamulehden tilausta. Uutiskirjeen voit tilata täältä Barkerintalo on Tampereen keskustan vanhin vakituisessa asuinkäytössä oleva rakennus. Talo on saanut nimensä rakennuttajan ja ensimmäisen asukkaan John Barkerin mukaan. Hän muutti Tampereelle valvomaan Finlaysonin Kuusivooninkisen rakentamista ja jäätyään tänne osti tontin kaupungin äärimmäisestä luoteiskulmasta. Talon valmistumisvuosi on 1837. Myöhemmin Barker riitautui Finlaysonin johdon kanssa ja muutti Turkuun, jossa hän perusti oman puuvillatehtaan. Finlayson-yhtiö lunasti talon ja käytti sitä virkailijoidensa työsuhdeasuntona. Barkerintalo on kolmanneksi vanhin rakennus keskustassa Vanhan kirkon ja sen kellotapulin jälkeen. Vanhin osa on nyt 181-vuotias. Taloa laajennettiin 1888 ja 1908–1909. Vuonna 1986 Finlaysonin taival oli lopuillaan ja yhtiö päätti myydä myös puutalot Puuvillatehtaankatu 3–5. Asukasyhteenliittymä teki parhaan tarjouksen. Taloyhtiö Nääsvillat Oy:ssä on nykyisin 11 asuntoa. Barkerintalossa on kaksi, välissä Pikkutalossa kolme ja Postitalossa kuusi asuntoa. Postitalokin on 151-vuotias. Viime kesänä asunto-osakeyhtiö täytti 30 vuotta. Juha Jaakola teki juhlaan historiikin ja suunnitteli muistolaatan, joka kiinnitettiin Barkerintalon seinään.