Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Katso video: Kuivan kesän jälkeen koitti hyvä sienisyksy – suppiksia voi poimia lumentuloon asti

KANKAANPÄÄ Kankaanpääläinen Sirkka Riitahuhta kietaisee edesmenneen äitinsä liinasen hiustensa suojaksi lähtiessään sienestämään, sillä tähän aikaan vuodesta metsässä on hirvikärpäsarmeija. Hän suuntaa kotipihastaan läheiselle Riihenmäelle, missä entuudestaan tietää löytyvän sieniä. Karhoismajankylässä luonnonrauhan keskellä asuva Sirkka Riitahuhta sanoo poimivansa vain sieniä, jotka taatusti tuntee. Hän kävi aikoinaan Marttojen järjestämällä sienikurssilla ja oppi lisää sienistä ja niiden ominaisuuksista, mutta ei edelleenkään tunnista kaikkia löytämiään sieniä. Suomessa on noin 2 000 eri sienilajia, joten tuskin kenelläkään on varmuutta sanoa tuntevansa ne kaikki. –Jos olen epävarma, niin saatan poimia sienen erilliseen paperipussiin ja tuoda kotiin, missä katson sienioppaista mistä lajista on mahdollisesti kysymys. Riitahuhdan kodin kulmalla ruohikosta pilkistää haavanpunikkitatti, joka paljastuu syömäkelvottomaksi, sillä toukat ovat ehtineet ennen poimijaa. –Haavanpunikkitatin lakki on ihanan mattapintainen miedon tuoksuinen sieni, jonka leikkauspinta muuttuu harmahtavan liilaksi. Herkkutatin taas tunnistaa oliivinvihreistä pilleistä ja pitkittäisestä verkkokuvioisesta jalasta. Nummitatilla taas on laajentuneet pillit. Sienen pillistöä ei tarvitse ottaa pois, jos sieni on nuori ja toukaton. Sirkka Riitahuhta poimii sienen ruohikosta ja kääntelee sitä käsissään. Hän haluaa varmistua siitä, että onko kyseessä viinihapero vai kenties kangashapero. –Polttiaishapero tämä ei ainakaan ole, sillä sen erottaisi makutestillä. Haperoita voi maistaa pikkuisen kielen päällä ja sylkäistä sitten pois. Jos sieni olisi polttiaishapero, niin se kirpaisisi ja polttaisi suuta. Suuren koivun lähellä on muutamia koivuhaperoita, jotka Sirkka Riitahuhta tunnistaa helposti. Muut murtuvat, heltalliset sienet ovat rouskuja ja melkein kaikki ryöpättäviä, toisin kuin haperot. Sirkka Riitahuhta katselee entisessä lammashaassa ympärilleen, mutta silmiin ei osu suppilovahveroita. Metsään lähtiessään Sirkka Riitahuhta ei katsele kelloa, sillä hän on eläkkeellä. Taannoin hän saikin sienestäessään hyvän saaliin. Kotiin tuomisina oli korillinen sieniä. Tatti- ja haperoajat alkavat on pikku hiljaa ohi, joten nyt alkaa olla viimeiset hetket tältä syksyltä löytää tatteja ja haperoita. –Suppilovahverot eli suppikset ovat minun suosikkejani, niitä voi poimia lumentuloon asti. "Mustatorvisienet kuivuvat jääkaapin päällä ritilällä parissa päivässä. Sirkka Riitahuhta