Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Aivorunkotukoksen saanut Marja Korhonen opetteli itse miten viestiä ilman puhekykyä: Yhteiskunta ei osannut häntä auttaa

Elettiin vuotta 2004, kun 42-vuotias saarijärveläinen opettaja ja Virtain Kotalasta kotoisin oleva kolmen lapsen äiti Marja Korhonen (KM) sai äkisti aivorunkotukoksen. Jyväskylän keskussairaalan ensiavussa oli ruuhkaa, ja hän joutui odottamaan vuoroaan kohtalokkaan kauan. –Kun viimein pääsin vastaanotolle, lääkäri ei pitänyt tilannetta mitenkään huolestuttavana. Sen arvioinnin myötä minulta meni liikunta- ja puhekyky, Korhonen kertoo. Korhosen tilaa kutsutaan locked in -oireyhtymäksi. Halvauksen taustalla on usein kallonpohjavaltimon tukkeuma, ja se estää veren ohjautumisen aivoissa alueelle, joka on hapen puutteessa. Oireisiin saadaan tavallisesti varmistus aivojen tietokonekuvauksella (ct-kuvaus), ja alue voidaan yleensä pelastaa liuotushoidolla. Kun Korhonen käsitti, mitä hänelle oli tapahtunut, alkoi päättäväinen omaehtoinen kuntouttaminen vastoin hoitohenkilökunnan odotuksia. –Tajusin, että kaiken päämäärä oli jättää minut laitoshoitoon ja pysyvästi vammaiseksi. Siihen en aikonut suostua, ja onneksi ajan kuluessa kohtasin ennakkoluulottomia hoitajia ja lääkäreitä. Silmänräpäys kerrallaan Korhosen oli löydettävä ymmärrettävä tapa kommunikoida. Perheen ja ystävien avulla yhteyttä lähdettiin harjoittelemaan silmänräpäys kerrallaan. –Aluksi kaikilla oli vaikeaa, sillä hoitajatkaan eivät ymmärtäneet katseviestejäni. Minulle esimerkiksi annettiin runsaasti kipulääkitystä, vaikka en olisi halunnut. Vähitellen Korhosen lähipiiri huomasi, että keskustelua saattoi käydä arvuuttelemalla hänen tarkoittamansa sanan konsonantteja ja vokaaleja. Yhteistyössä systeemiä kehitettiin pahvitauluksi, jossa oli aakkoset ja numerot. Kasvatusalan ammattilaisena Korhonen on pystynyt itse kouluttamaan tulkkinsa. Nykyisin hän keskustelee yhdessä Käpylän puheterapeutin kanssa kehittämällään läpinäkyvällä muovitaululla, jonka kirjaimiin kohdistaa katseensa. –Tulkki napauttaa katsomaani kirjainta, ja kun se on oikein, siirrän katseeni seuraavaan. Kirjain kerrallaan muodostuu sana, jonka tulkki lausuu ääneen. Korhonen ja tulkki toimivat saumattomasti, ja sanat muodostavat sujuvasti ehyitä lauseita. Otsahiirellä yhteys maailmaan Kymmenessä vuodessa tietotekniikka on mahdollistanut uusia kommunikointimenetelmiä. Kirjoittamiseen Korhonen käyttää otsahiirtä, jolla ohjaa virtuaalinäppäimistöä. Kyse on tarrasta, joka heijastaa signaalin verkkokameraan. –Näin saan ääneni kuuluviin ja pystyn olemaan yhteydessä maailmaan. Kirjoitan kaiken itse ja toimin aktiivisesti myös verkossa. Byrokratiaan viha-rakkaussuhde Suomalaiseen byrokratiaan Korhosella on viha-rakkaussuhde. Lukuisten lomakkeiden viidakossa hänen tilaansa ei osata tunnistaa, ja omien oikeuksien puolustaminen kysyy hermoja. Yksi tyypillinen tilanne on ollut tulkkipalvelusta käyty kirjeenvaihto. –Kaikki lähti siitä, että tarvitsin tulkkia Pentti Hietasen konserttiin. Kelasta annettiin tarkat ohjeet, miten palvelu tilataan. Kun tein työtä käskettyä, minulle kerrottiin, että kirjaintauluni tulkkaus ei kuulu Kelan valikoimaan eikä omiakaan tulkkeja saisi käyttää. Puoli vuotta kesti ennen kuin Korhonen sai jonkinlaisen ratkaisun. –Myönsivät 180 tuntia puheaikaa vuodessa. Sanoinkin silloin, että Soneran asiakkaat saavat sitä rajattomasti. Korhonen antaa tunnustusta avustajille, joita kutsuu enkeleikseen. Ilman heitä asuminen olisi hankalampaa. –Jo Invalidiliiton kuntoutusyksikössä Käpylässä (nykyisin Validia Kuntoutus) vaadin avukseni moniammatillisen tiimin. Kuntoutukseen lähti mukaan puheterapeutti, fysioterapeutti, neurologi, psykologi ja sosiaalityöntekijä. Vuonna 2005 Korhonen oli valmis muuttamaan omaan asuntoon. –Olen ensimmäinen suomalainen nainen, joka on tällaisessa tilassa saanut myönteisen kotiuttamispäätöksen. "Selviän myös tulevasta" Inhimillisesti katsottuna ja avustajista huolimatta Korhosen arki on kaukana helposta. Hän on kuitenkin halunnut antaa anteeksi eikä ole katkeroitunut. –Tammikuussa kirjoitin blogiini: “Olen kestänyt vammautumisen, lapsieni menettämisen pelon, yksin jäämisen, taloudellisen katastrofin, sosiaalisen elämän täydellisen muutoksen, ihmisten ennakkoluulot ja etuuksista taistelun.” Olen varma, että selviän myös tulevasta. Multian kirjasto järjesti Korhosen luennon tiistaina 18. syyskuuta. Tilaisuuden juonsi kirjastovirkailija Maire Riikonen , joka luovutti Korhoselle Multian kaupungin kukkatervehdyksen ja kulttuuritoimen lahjan, Kalevan tulen kynttilän. Aivorunkotukos sattui 26.10.2004. Korhonen oli tuolloin 42-vuotias. Hänellä oli tuolloin alle kouluikäisiä lapsia. Harrastaa liikuntaa ja käy kuntosalilla. Kirjoittanut kirjan Häivähdyksiä ja Sydämeen tatuoitu. Kummankin kirjan hän on kirjoittanut otsahiiren avulla. Korhonen kiertää luennoimassa ympäri Suomea. Korhonen on esimerkki siitä, että aivoverenkiertohäiriön kanssa on kiire, ja että on saatava hätäpäivystäjä ja muut auttajat ymmärtämään tilanne. Korhosen tukosten liuotus aloitettiin 13 tuntia epäilyn jälkeen, mikä oli liian myöhäistä. Hänen oireensa alkoivat toispuoleisena puutumisena. Sängystä noustessa jalka petti. Ensin oireet helpottivat, mutta sitten tuli uusi heikotus ja puhe puuroutui.