Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Pörriäisen, sontiaisen ja perhosen hurmaavassa maailmassa ei läiskitä ketään liiskaksi kärpäslätkällä

Ystäväni Pikku Pörriäinen on hurmaava esitys. Sen satumaailmaa alkaa avautua katsojille jo heti saliin astuessa: Kuunnelkaa ääniä. Lintu livertää. Jossain päänne takana surisee ehkä kärpänen. Suuri kissankello kaartuu katsomon ylle. Onko tuo valtava mustikka? Esityksen punaisena lankana ovat Pikku Pörriäisen ( Mari Rosendahl ), pienen kärpäsen, tuttavuudet aina uusien hyönteisten kanssa. Heti alku on lupaava: paikalle paarustaa kopeakuorinen sittisontiainen ( Anniina Kumpuniemi ). Hyönteiset yltyvät yhdessä leikittelevään tanssiin jättikokoisella palluralla. Miten kekseliästä! Eri otusten liike saa virikkeensä hyönteisten omasta liikkeestä. Mutta ne puvut! Tiina Eskelinen on luonut näyttävät, satumaiset ja värikkäät hyönteisasut. On hauska katsella, miten asut mukautuvat tanssijan liikkeisiin – vai mukautuvatko tanssijat sittenkin asuihin? Hyvin näyttää sujuvan pörriäisen ja sirkan ( Samuli Roininen ) yhteistanssi. Kun taas Toukka ( Suvi Eloranta ) ei uskomattomassa kokokartiossa ja ilman käsiä liiku kovin suurieleisesti. Muurahaisten topatut peräpäät kohoilevat hauskasti, kun koko työteliäs yhdyskunta käy tanssiin neulasten kanssa. Sain osallistua toisluokkalaisten tilausnäytökseen, joka oli täynnä. Nuoret katsojat jaksoivat seurata esitystä varsin kiinostuneina ja keskittyneesti. Pikku Pörriäinen on tuttu television Pikku Kakkosesta . Minusta Pörriäinen pääsee paremmin oikeuksiinsa näyttämöllä, jossa hän saa vapaammin tanssia ilman lukuisia rajauksia kasvokuvin. Puolen tunnin kohdalla osa lapsista ja minä alamme liikehtiä levottomasti. Esitys olisi kaivannut loppuun vielä jotain uutta potkua, jotta se olisi noussut lentoon. Elina Jakowleva on käsikirjoittanut esitykseen metatason, jossa tyttö nukahtaa ja uneksii hyönteisten maailmasta. Sen avulla tarinaan saadaan opetus, jossa tyttö ensin todellisessa maailmassa huoletonna ajaa takaa kärpästä lätkä kädessään ja sitten unen avulla oppii asettumaan pienen pörriäisen asemaan. Ratkaisu, jossa joku nukahtaa alussa ja lopussa kaikki olikin vain unta, on sinänsä todella tuttu ja kuluneehko. Itse en ole erityisen ihastunut satumaailman kehystämisestä uneksi. Niin viehättävä ja vaikuttava tämäkin satumaailma on, että sen soisi olevan, niin, satua, eikä vain unta. Esityksen voi tulkita kannustavan kaiken elämän kunnioittamiseen: korvassa häiritsevästi surisevan kärpäsen kuin hämähäkin verkkoon ehkä joutuvan pikkuötökän. Sitä en tiedä, miten hämähäkin on tähän tarkoitus suhtautua. ★★★★ Käsikirjoitus ja koreografia Elina Jakowleva, musiikki Arto Piispanen, pukusuunnittelu Tiina Eskelinen, lavastussuunnittelu Minna Wallenius, maskeeraus ja peruukit Miia Leppäaho, valosuunnittelu Sari Mayer, äänisuunnittelu Henri Puolitaival, tanssi Suvi Eloranta, Anniina Kumpuniemi, Mari Rosendahl, Samuli Roininen ja Janita Rantanen, esitys 19.9.2018.