Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Tuomiokirkon sakastissa vuonna 1918 syntyneen Rauha Walleniuksen tytär kertoo äitinsä elämäntarinan: "Tärkeintä on nyt sovinto"

R auha Käpynen syntyi 3. tai 4. päivä huhtikuuta 1918 Tuomiokirkon – silloisen Johanneksen kirkon – sakastissa. Päivämäärä on epävarma, koska silloin Tampere oli kaaoksen vallassa. Rauha Wallenius kuoli 13. marraskuuta vuonna 2008. Tuomiokirkossa hänet siunattiin haudan lepoon joulukuussa. –Äidilleni Tuomiokirkko oli aina hänen kotikirkkonsa ja Tuomiokirkkoseurakunta se omin yhteisö. Se on tärkeä minullekin. Nämä asiat ovat aina olleet elämässäni läsnä, ja olen pitänyt niitä itsestäänselvyytenä. Kun tätä juttua tehtiin, heräsin siihen, kuinka poikkeuksellinen äitini elämänkaari on ollut, toteaa Rauhan tytär Marjaana Wallenius . –Suvussamme vuoden 1918 tapahtumista puhuttiin kapinana ja siitä, kuinka kirkossa ollessa syntyi Käpysen perheen kuopus, mutta olosuhteista ei juuri puhuttu. Perhe joutui kokemaan vielä seuraavat sodat, jolloin sisarukset olivat huolissaan lapsistaan ja sotaan lähteneistä miehistään. Vanhoja asioita muistellessa perheen tapahtumat sijoitettiin aina milloin minkin sodan aikaan. –Kun huhtikuussa vuonna 1918 Käpysen vanhimmat tyttäret uskaltautuivat hakemaan ruokaa kotoa, perhe ei kärsinyt ainakaan kovasta nälästä, kuten monet muut siellä kirkossa. Vuosi 1918 niin kuin edellisetkin vuodet olivat tosi niukkaa aikaa. Monet ruokatarvikkeet olivat kortilla. Sovinto on nyt ydinasia Marjaana Walleniuksen mielestä ydinasia nyt sata vuotta 1918 tapahtumien jälkeen on sovinto. Sen luonteiseksi hän mieltää maanantaina 24. syyskuuta Tuomiokirkossa järjestettävän Rauhan ilta -tilaisuuden. Rauha Käpynen meni naimisiin vuonna 1945 Olavi Oskari Walleniuksen kanssa. Isä kuoli kun Marjaana oli 11-vuotias. –Äiti ei suuremmin puhunut vuodesta 1918. Hän oli pitkään sitä mieltä, että aihetta tarinointiin ei ole, koska hän vain kävi syntymässä siellä. Vanhemmiten hän kyllä palasi aiheeseen. Käpylän kaupunginosa sai nimensä Marjaana Walleniuksen isoisän August Käpysen mukaan, kun hän rakensi sinne ensimmäisenä talon. Myös katu nimettiin Käpytieksi. Isoisä oli lähtöisin Urjalan Annulan kylän Käpysen talosta. Kotitalon kattoon tuli osuma, mutta rakennus säilyi suuremmitta vaurioitta. Vuonna 1918 tulipalot tuhosivat tuhansien kaupunkilaisten kodit Kyttälässä ja Tammelassa. Perheyhteys oli hyvin vahva –Äitini sisar Bertta Lumme on kertonut enemmän siitä, kuinka perhe pakeni taisteluja Tuomiokirkkoon. Hän oli vuonna 1918 jo 12-vuotias, joten hän muisti selvästi asioita. Äitini vanhin sisar Selma oli silloin 20-vuotias. Heillä oli hieno tiivis perheyhteys. Sisaruksia oli kahdeksan, seitsemän tytärtä ja yksi poika. Esikoinen, yhdeksäs lapsi, oli kuollut yksivuotiaana. Minulle jäi sellainen olo, että äidin sisarukset ottivat Tuomiokirkossa olon aika pitkälti seikkailuna ja heillä oli turvallinen olo. Äitini isä oli vuonna 1918 jo 57-vuotias, joten hänen onnistui pysyä sotatapahtumista sivussa. Tämän jutun kuvituksena on valokuvaaja Laura Vesan kuvia vuodelta 2007, kun Rauha Wallenius kävi Tuomiokirkossa ja häntä haastateltiin Aamulehden sunnuntaiosaan. –Kuvasin äitini hänen 90-vuotispäivänään. Hän oli virkeä vanhoille päivilleen asti. Vähän ennen elämänmatkan päättymistä hän sai lievän aivohalvauksen. Asuimme yhdessä Hatanpäällä, ja minä hoidin äitiäni kotisairaanhoidon kanssa. Äiti kuoli kotonaan. Töissä Havulinnan sähköliikkeessä Marjaana Wallenius harrastaa sukututkimusta. Äiti-Rauha ei aluksi harrastusta pitänyt arvossa, mutta kiinnostui kyllä, kun tytär sai suvusta esiin uusia asioita. Marjaanalla ei ole lapsia. Hänellä on 13 serkkua, jotka ovat hänelle tärkeitä. Samoin hän piti paljon tädeistään. Tädit olivat pitkäikäisiä, kuten Marjaanan äitikin. Rauha menetti isänsä Aukustin 11-vuotiaana vuonna 1930. Rauhan sisaresta Bertasta teki jutun Aamulehteen Moron emeritustoimittaja Hannu Hyttinen . Tässä on toinenkin yhtymäkohta Aamulehteen , sillä Bertan aviomies K.O.Lumme oli suuri persoonallisuus Aamulehden kuvalaattalaitoksen johtajana. Rauha kävi kauppa-apulaiskoulun. Opettajat olisivat suoneet hänen jatkavan opintietä, mutta perhe olisi sitä mieltä, että tytön pitää mennä töihin. Hän oli jo kouluaikanaan lähettinä kukkakaupassa ja myöhemmin myyjänä Kauppahallissa. Avioiduttuaan hän jäi kotiin. Kun hän jäi leskeksi vuonna 1958, hän sai työpaikan Havulinnan (myöhemmin Asea) sähköliikkeestä Kauppakadulta. Siellä hän oli töissä eläkeikään 65-vuotiaaksi asti. Sisar Selma muisteli vuotta 1918 Rauhan sisar Selma Blom (1898–1994) kertoi pojanpojalleen kasetille yli 90-vuotiaana muistojaan. Marjaana Wallenius on litteroinut muistot paperille. " Kaksi viikkoa oltiin kirkossa vuonna 1918. Äiti ei ollut ajatellut, että synnytys alkaisi vielä. Hänellä ei ollut mukanaan mitään vaatteita. Kirkon lämmittäjän vaimo toi lakanoita ja muita tarvikkeita. Kun äidin synnyttäminen alkoi, valkoiset tulivat yöllä kirkkoon. Selma ihmetteli pimeässä kirkossa, mitä varjoja siellä kulkee. Valkoisilla oli havunoksat hatussa. He menivät siihen alttarin päähän, missä punakaartilainen oli vartiossa ja kysyivät, antaudutko. –En, minä olen aatteeni puolesta, vastasi punakaartilainen. Hänet ammuttiin siihen käytävään, joka oli sillä puolella, jossa sakaristo on. Kuului kova räjähdys. Se oli se sakaristo, jossa äiti oli synnyttämässä. Perheen penkit, jossa he nukkuivat, olivat toisella puolella (Kuoleman puutarhan lähellä). Kadun toisella puolella oli Punaisen Ristin sairaala, josta tulivat rouvat Lavonius, tohtori Kulovesi ja kätilökin oli siellä. He kävivät katsomassa, kuinka ihmiset kirkossa voivat. Ensimmäinen kuollut, jonka Selma näki, oli maisteri Kivekäs. Kun he lähtivät kirkosta kotiin, Alma otti Rauhan syliinsä. Matkalla nähtiin kuolleita ihmisiä ja hevosia. Käpylässä vastapäätä kotia Korpinen oli pannut valkoisen lakanan kuolleen suojaksi. Oman talon kattoa oli ammuttu kalliolta. Venäläiset olivat syöneet sardiinia tallissa, haju oli sen mukainen. Muuta vahinkoa talolle ei ollut tapahtunut. " Tytär lähtee Rauhan iltaan –Ooppera Veljeni vartijat teki talvella minuun suuren vaikutuksen. Kaikkein koskettavin oli Metsäkansan telttatilaisuus, jossa meitä oli 600 ihmistä ahtautuneena katsomaan Martti Suosaloa ja Leif Segerstamia . Metsäkansan laulu -esityksen käsikirjoitus oli Arto Seppälä n. Metsäkansassa punaiset tappoivat kaikki isännät. Taloja oli 23, vain kaksi jäi polttamatta. Musiikkiesityksillä on yhtymäkohtia Marjaanan suvun historiaan: ooppera Veljeni vartijan tapahtumat on sijoitettu Tampereelle ja siinä on kohtaus Tuomiokirkossakin. Hänen äidinäitinsä Marjaanan äiti oli kotoisin Metsäkansasta. Sisällissodan traagisten tapahtumien aikaan siellä eli hänen isänsä liki 90-vuotiaana syytinkimiehenä. Perheen talot oli myyty aikaisemmin. Aamulehti kirjoitti 26.3.2017: Vuoden 1918 sodan osapuolten jälkeläiset etsivät yhä sovintoa tekemällä Metsäkansan laulu -oopperan. Se esitettiin Valkeakosken Työväen juhlilla ja keväällä Helsingissä. –Mielenkiinnolla odotan Tuomiokirkon tilaisuutta. Sinne on tulossa aikanaan kirkossa olleiden Käpysen sisarusten lapsia ja lapsenlapsia ja ehkä lapsenlapsenlapsiakin. Yritän keksiä keinon, että pääsisimme kaikki istumaan samaan penkkiin lähelle niitä penkkejä, missä Käpyset aikoinaan kirkossa pari viikkoa viettivät. Sata vuotta sitten keväällä 1918 Tuomiokirkko oli sisällissodan keskipisteessä. Tuomiokirkon suojista haki turvaa liki kaksituhatta kaupunkilaista. Kirkon kiviseinät kuulivat ja näkivät lasten itkun, aikuisten epätoivon, nälän, vihan ja pelon. Mutta näki kirkko hyvää ja kaunistakin: kirkon sakastissa syntyi lapsi, joka sai nimekseen Rauha. Tuomiokirkon rooli sisällissodassa on muistovuoden päätapahtuman aiheena maanantaina 24. syyskuuta kello 18 Tuomiokirkossa. Mittavassa yhteistyöproduktiossa kuljetaan sodan kauhuista kohti sovintoa ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tapahtuman järjestää Tampereen seurakunnat ja toteutuksesta vastaavat yhteistyössä Tampereen Työväen Teatteri, Musiikkiteatteri Valkia ja Moro-lehti. Rauhan ilta 1918 on kudelma muistovuoden merkittävimmistä esityksistä. Illan kaari rakennetaan Tytöt 1918 -musikaalin ja Sovinto-musikaalin musiikkiesitysten ympärille. Esityksistä vastaavat Tampereen Työväen Teatterin ja Musiikkiteatteri Valkian näyttelijät, poikakuoro Pirkanpojat sekä Tampereen Työväenyhdistyksen puhallinseitsikko yhdessä juhlaorkesterin kanssa. Historioitsija Teemu Keskisarja avaa kuulijoille Tuomiokirkon vaiheita sisällissodan pyörteissä. Tilaisuuden yhteydessä kirkon kryptassa on nähtävillä harvinainen vuoden 1918 postikorteista koottu näyttely. Kryptasta voi myös ostaa teemavuoteen liittyviä kirjoja sekä Sovinto-musikaalin säveltäjien tuotantoa ja Tytöt 1918 -musikaalin levyjä. Tapahtuma on ilmainen.