Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Rakkaus punnitaan vasta perinnönjaossa – omaisuuteen takerrutaan kuin henkiriepuun

Kuulin eräästä velipuolen vaimosta, joka suuttui kun hänen miehensä ei päässytkään perinnöille. Koko varallisuus meni ainoalle jälkeläiselle eli vainajan omalle pojalle. Saamattomat rikkaudet sekoittivat pettyneeltä vaimolta pään. Ei tehtäisikään keittiöremonttia, ei vaihdettaisi autoa eikä käytäisi ulkomailla kahdesti vuodessa. Velipuolen vaimo unohti, että perintö ei putoa syliin, vaikka on istunut vainajan kanssa samoja sukujuhlia. Tarvitaan laillisia perusteita. Tälläkin ihmisellä oli koulutusta lakien tajuamiseen, mutta tunnekuohussa veri ei kiertänyt aivoihin saakka. Rikkauden himo ja omatekoiset ajatukset oikeudenmukaisuudesta sumensivat ymmärryksen. Tai ehkä hänelle ei ollut kerrottu, että veljekset olivat vain velipuolia keskenään. Tiettävästi Martti Lutherilta on peräisin ajatus, että nuoren miehen synti on nainen, keski-ikäisellä se on kunnia ja vanhalla miehellä raha. Kun ajatukselta riisuu keskiaikaisen miesnäkökulman, saadaan pätevä kuvaus ikäkausista, sekä miehen että naisen. Monelle kaksikymmenvuotiaalle riittää, että saa kumppanin öitään lämmittämään. Rakastetun tähden suostutaan uhrauksiin. Ei mennä aamuluennolle ja muutetaan asuinseutua. Ennen pitkää rakkaudesta tulee tottumus tai hyvä tapa. Siinä iässä panostetaan uraan ja maineen kasvattamiseen. Aika kuluu, ja vihdoin ihminen katsoo saavutuksiaan niin kuin korkeushyppääjä katsoo rimaa, jonka varmasti tietää pudottavansa. Viisikymppisten puolisonvaihtoleikit eivät peitä sitä, että pariutumiskisoissa ei tärppää entiseen tapaan. Silloin takerrutaan omaisuuteen kuin henkiriepuun. Taistellaan vanhempien ja isovanhempien perinnöistä. Kohteina ovat maljakot, korut, kesämökit, pankkitilit, hehtaarit ja asuntoneliöt. Taistelijat eivät itse huomaa, kuinka koomiselta heidän sotansa näyttää nuoren ihmisen silmin. Unohtuu, että kukaan ei vie mennessään yhtään enempää kuin tänne tullessaan tuo. Kuolinpalttoossa ei ole taskuja. Tämä elämän kolmas maailmansota traumauttaa, kun särkyneille ihmissuhteille ei lasketa hintaa. Sisarukset eivät enää kyläile toistensa luona. Asioita muistetaan väärin. Sanomisia toistellaan miten sattuu, ja ennakkoperintöjä kaivellaan esiin pinsetin kanssa. Maksetaan pois vanhoja katkeruuksia, joita ei edes aavistettu olevan olemassa. Etsitään hyvitystä, jos on vähänkin tunnetta siitä, että vainaja on kohdellut jälkeläisiään epätasa-arvoisesti. Vasta perinnönjaossa rakkaus punnitaan. Ennen sitä sisarusten ei kannata ylpeillä keskinäisellä sovinnollaan. Kirjoittaja on rovasti.