Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Papillon arvostaa siloteltua pintaa ja sentimentaalisuutta ja korostaa tapahtumien raakuutta

Omissa jätöksissään, limassa, mudassa ja veressä piehtaroineita miehiä katsellessa käy heti selväksi, miksi elinkautista pakkotyörangaistusta suorittavien miesten on paettava. Etelä-Amerikan Ranskan silloisessa siirtomaassa Guyanassa toimineessa rangaistussiirtokunnassa ei paljon normeista ja ihmisoikeuksista välitetty. Vankien osa oli raataa tietyömaiden savessa, vaikka se ulottuisi korviin asti. Milloin vartijoiden silmä vältti, vangit saivat vaikka tappaa toisensa joutavissa riidoissa istumapaikoista tai vesitilkasta. Vankilaelokuvat kertovat pohjimmiltaan yksinäisyydestä, siitä Papillon poikkeaa sikäli, että siinä päähenkilöt ovat ystäviä. Elokuva on nähty ennenkin Tarinan päähenkilöt ovat ranskalainen kassakaappimurtaja Henri Charrière alias Papillon ( Charlie Hunnam ) ja hänen ystävänsä, mestariväärentäjä Louis Dega ( Rami Malek ). 1970-luvulla Charrièren omaelämäkerrasta Vanki nimeltä Papillon tehtiin Franklin J. Schaffnerin ohjaama elokuva Papillon (1973). Siinä näyttelivät tuolloin tähteytensä kukkuloilla paistatelleet Steve McQueen ja Dustin Hoffman . Nyt tehty uusi versio elokuvasta tuo esiin sekä hyvän tarinan kestävyyden että kahden aikakauden elokuvien tyylierot. Vanha Papillon -leffa ei arkaillut tiettyä kulmikkuutta. Suurin osa vanhan Papillonin juonesta toistuu uudessa liki sellaisenaan niinkin pitkälle, että muutamat kuvat ovat häkellyttävän samanlaisia. Väkivalta menee yli Uudessa Papillonissa tarinan kiihkeys useimmiten toimii. Joissain kohdin intensiteetti läikähtää yli. Väkivallan korostamisella elokuva ei saa lisää voimaa, päinvastoin. Papillonin vankeus on voimistuva vähentämisen ja poistamisen kierre. Aluksi häneltä on riistetty vapaus ja eristyssellituomion myötä Papillon joutuu eroon ystävästään Degasta. Ruoka-annokset puolitetaan, puhuminen ja huutaminen on kielletty ja kun nälkäkuurikaan ei ole kylliksi, niin lopulta viedään vielä valo. Yorick van Wageningenin esittämä vankilanjohtaja on ilmoittanut tavoitteekseen Papillonin toivon ja koko persoonallisuuden murskaamisen. Papillon on kertomus siitä, miten mies säilyttää järkensä ja toivonsa. Elokuva sivuaa eksistentiaalisia teemojaan niihin kertaakaan syventymättä. Nyky-Hollywoodin tapaan Papillon arvostaa siloteltua pintaa ja sentimentaalisuutta ja korostaa tapahtumien raakuutta. Uuden Papillonin tanskalaisohjaaja Michael Noer ei pysty elokuvallaan perustelemaan, miksi se on tehty. ★★★ Ohjaus: Michael Noer. Pääosissa: Charlie Hunnam, Rami Malek, Yorick van Wageningen. Kesto: 2 h 13 min. Ikäraja: K16. Ensi-ilta: Plevna pe 21, la 21.15, su 20.15, ma 19.45, ti 20, ke 20.30, to 19.45. Niagara pe 18.15, ti 15.45, ke 20.