Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

"Suomen kiimaisin puu"? Ylen uusi luonto-ohjelma liippaa turhan läheltä Monty Python -sketsiä nilviäisten sukupuolielämästä

Tieteen popularisointi on välillä aivan tuhottoman hauskaa puuhaa. Joskus olen päässyt kysymään Apollo-astronautilta "Minkälaista Kuussa oikein on?" ja teoreettiselta fyysikolta "Mikä on todellisuuden perimmäinen luonne?". Ei noista tilanteista toimittajan työ juuri parane. Ei sillä, että vastaukset olisivat aina tyydyttäviä. Todellisuuden perimmäinen luonne kun on "Kvanttikentät", ja kun yrittää kysyä, mistä ne kvanttikentät oikein koostuvat, fyysikko vastaa että niin ei voi kysyä. Pikemminkin kaikki muu koostuu kvanttikentistä, joten avaa siinä sitten asiaa Pihtiputaan kosmologimummolle. Vaikka puuha hauskaa onkin, tieteen popularisointi on välillä myös aivan tuhottoman vaikeaa. Ilta-Sanomat julkaisi sunnuntaina jutun Ylen uudesta luonto-ohjelmasta Elävät puut . Jutun mukaan "kuivan akateeminen lähestymistapa on heitetty romukoppaan, kun puille annetaan inhimillisiä piirteitä... Hieskoivu lahoaa jo 50 vuodessa, mutta rauduskoivu elää parisataa vuotta – se on siis Keith Richards !" Richards? Koska myös rauduskoivu on tehnyt pitkän uran suositun bluesrockyhtyeen soolokitaristina huolimatta sekoilustaan heroiinin kanssa 1970-luvulla. Kai. Tämä tällainen tuntuu vähän keinotekoiselta. Katsoin Elävät puut -sarjan ensimmäisen jakson, ja se oli huolella tehtyä, visuaalisesti komeaa ja jo asiasisällöltään varsin kiinnostavaa kamaa. Ei siihen olisi tarvittu juontajia väittelemään kameran eteen siitä, onko kuusi Suomen kovin tyyppi. Umberto Eco kirjoitti aikanaan esseen tapauksesta, jossa lapset olivat menneet uimaan New Yorkin Central Parkin eläintarhan jääkarhualtaaseen ennalta-arvattavin ja murheellisin seurauksin. Eco uskoi lasten menehtyneen ei suinkaan yleistiedon puutteen, vaan liiallisen yleistiedon vuoksi. Karhut kun tavattiin tiedotusvälineissä esittää perin söpöinä ja inhimillisinä eikä suinkaan säälimättöminä petoeläiminä. "Jotta lapset unohtaisivat miten pahoja ihmiset ovat, heille opetettiin karhujen olevan hyviä sen sijaan että olisi kerrottu rehellisesti, minkälaisia ihmiset ovat ja minkälaisia karhut ovat", Eco pohtii. Sarjan kolmannen osan nimenä on "Suomen kiimaisin puu" . Toimittajat eivät puhu heteistä saati emeistä, vaan kuten toimittaja Markku Sipi kertoo: –Sitten voidaan tutkia, että onko jollain lajilla erikseen rouva- ja herrapuut, vai roikkuvatko ne lerssit ja pimpsat siinä samalla oksalla. Ymmärrän, että käsiteltävä aihe pyritään tekemään kiinnostavaksi mahdollisimman laajalle katsojaryhmälle. Se ei ole helppoa maailmassa, jossa television viihdetarjonta on rutiininomaisesti mahdollisimman halpaa – sekä kustannuksiltaan että tehokeinoiltaan – sekä epä-älyllistä. Eikä sillä, ettäkö täysin sopimattomissa asiayhteyksissä viljellyt kaksimielisyydet olisivat minullekaan aivan vieras pahe. Silti ajatus kiimaisista puista tuo mieleeni lähinnä Monty Pythonin liki puoli vuosisataa vanhan sketsin nilviäisten seksielämästä. Siinä John Cleesen esittämä tv-kuuluttaja tulee pariskunnan ( Terry Jones ja Graham Chapman ) kotiin esittämään luontodokumenttia livenä. Mies ja vaimo pitävät aihetta kovin pitkäveteisenä, joten Cleese alkaa epätoivoisesti improvisoida: "The great scallop! This tatty, scrofulous old rapist, is second in depravity only to the common clam. This latter is a right whore, a harlot, a trollop, a cynical bed-hopping firm-breasted Rabelaisian bit of sea food that makes Fanny Hill look like a dead Pope." Suoraan käännökseen eivät minun lahjani riitä, joten todettakoon vain, että tuossa kuvaillaan muun muassa isokampasimpukkaa perin epäkunnioittavilla tavoilla. Sketsin lopuksi Cleese solvaa kuningaskotiloa "pahimman lajin homoseksuaaliksi". Jones ja Chapman raivostuvat ja tallovat otuksen kuoliaaksi. Ei järin hienovaraista, mutta ymmärtänette ongelman.