Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

En suostu triggeröitymään, sillä kielen vesitys on epäreilua oikeasti ongelmaisille

Eräänä perjantaiaamuna televisiota katsoessani olin vetää kahvit väärään kurkkuun, ärsyynnyin. En edes muista, mistä Jälkiviisaissa keskusteltiin. Jäin kiinni yksittäiseen sanaan. Keskustelija käytti termiä "triggeröityä" kuvaamaan ärtymystään jonkin aiheen äärellä. On aivan normaalia nuorisokieltä triggeröityä siitä sun tästä, minulle kerrottiin somessa, kun asiasta nurisin. Ymmärrän kyllä, että kieli muuttuu ja sanojen merkitykset muuttuvat. Enkä ole ensimmäisenä vastustamassa kielen luovaa käyttöä. Ongelma syntyy, kun sanojen merkityksiä tarkoituksella laimennetaan. Silloin keskustelu monista ongelmista käy mahdottomaksi. Käsitteen liudentamisella voidaan myös tehokkaasti vähätellä toisten kokemuksia. Ero on samantyyppinen kuin jos kovan jalkatreenin jälkeen sanoisin, että mun jalat on murtuneet, jonka jälkeen murtumiin alettaisiin suhtautua treenin aiheuttamina pikkuvaivoina. Triggeröityminen kuvaa alun perin traumaperustaista reaktiota, jossa jokin aiheuttaa takauman traumaattiseen kokemukseen. Aiheuttajat voivat olla monille aivan arkipäiväisiä ja pieneltä tuntuvia asioita. Tamperelainen feministi Javiera Marchant Aedo kirjoittaa blogissaan kuinka lapsuudesta tutut hajut, värit tai äänet voivat kaapata nykyhetken ja keho reagoi voimakkailla tavoilla. Ärsyyntyminen voi toki myös tuottaa monenlaisia kehollisia tuntemuksia, mutta harvoin se vie keltään toimintakykyä. Triggeröitymis-sanan käyttäminen kuvaamaan omaa ärsyyntymistä tai raivostumista vähentää mahdollisuuksia ymmärtää kuinka vakavasta asiasta jonkun toisen kohdalla voi olla kyse. Kun keskustellaan vaikkapa siitä, että opetustilanteista tai internetin keskusteluista pitäisi pyrkiä tekemään turvallisia, moni reagoi sanomalla, että ei ketään pidä suojella epämukavilta tunteilta. Olen samaa mieltä, oppiminen usein piilee epämukavuudessa ja suorastaan vaatii sitä. Pitää kuitenkin osata erottaa toisistaan pieni epämukavuus ja trauman uudelleenkokeminen. En minäkään tiedä miltä triggeröityminen tuntuu, olen sillä lailla etuoikeutettu ja pumpulissa kasvanut, että en ole joutunut traumatisoitumaan. On tasa-arvo- ja esteettömyyskysymys, että kaikilla on mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan taustoistaan riippumatta. Eikä ketään pidä asettaa tahallisesti asemaan, jossa joutuu uudestaan ja uudestaan traumatisoitumaan. Vaikken omakohtaisen kokemuksen perusteella ymmärrä miltä triggeröityminen tuntuu, uskon muiden kokemuksia. Siksi haluan peräänkuuluttaa lempeyttä muita kohtaan, jotta kaikilla olisi helpompi olla. Kirjoittaja on tutkija ja taiteilija.