Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Ei vanha enää jaksa, kun nuoret kukot ja kanat tappelevat erottuakseen kaltaisistaan

Ottakaamme mukava asento, sillä seuraavassa käsitellään hyviksi sanottuja vanhoja aikoja. Eduskunnasta vetäytyvät politiikan veteraanit ovat loppukesästä kehuneet menneitä aikoja mutkan kautta moittimalla sitä, miltä politiikka nykyisin tuntuu. Kaiken kokeneiden veteraanien testamenteissa ihmetyttää vain se, miksi he aina paljastavat havaintonsa vasta oman uransa jälkeen. Kärsisikö kansanvalta, jos vallankäyttäjät tunnustaisivat jo vallassa ollessaan, miten politiikan peliä oikeasti pelataan? Ministerin arvolla palkittu Seppo Kääriäinen , 70, ei muistele pahoitellen politiikkaa, jossa kavereita suositaan virkanimityksissä. Menneitä lehmänkauppojakaan Kääriäinen ei arvostele. Lehmänkauppa on tosin suotta huonossa maineessa: eihän se muuta ole kuin kaupankäyntiä vastapalveluksilla. Monipuoluejärjestelmä ei toimi ilman sitä. Kääriäinen ei myöskään moiti sitä, että kilpailu vallasta on aina vaikuttanut siihen, miten yhteisiä asioita hoidetaan. Puolueen täytyy menestyä vaaleissa päästäkseen hallitukseen tekemään sitä, mitä se vastustaa jäädessään oppositioon. Valtaan pyrkiessään puolueen on aina tapana luvata sitä, mihin vastuuvuorossa olleet hallituspuolueet eivät ole pystyneet. Väistyvät veteraanit eivät pidä politiikan rappiona sitä, että vaalien alla hallitus jättää tappion pelossa tekemättä, mitä pitäisi tehdä. Ja tekee, mitä järkevän ei pitäisi tehdä. Veteraanit eivät muka ole huomanneet sitä, että taajaan toistuvien kannatusmittausten kumartaminen on politiikan syöpä. Väistyvät veteraanit eivät kauhistele yhteisten asioiden hoitamisen järjettömiä puolia tai tunteen ohjaamaa tilannekohtaista sattumanvaraisuutta. Veteraanit eivät ole pettyneet politiikkaan sinänsä, vaan he ovat huolestuneet politiikan käytöstavoista ja eduskunnan keskustelun tasosta. Eduskunnan kuuluu olla tasavallan arvokkain ja kunnioitetuin puhefoorumi. Mutta siitä onkin tullut poliittisen suunsoiton näyttämö, jolla ei kuunnella saati ymmärretä "vääriä". Yksinkertaistetaan, kärjistetään, pilkataan, vääristellään. Ollaan nokkelia kuin sanailuun perustuvassa tv-viihteessä. Aivan noita sanoja veteraanit eivät käytä, mutta taitavat tarkoittaa. Onko se vain sitä, että väistyvät veteraanit ovat jo vanhoja ja kankealiikkeisiä? Nuoruuden kiihkeydessä mielipide on joko tai, kypsässä iässä huomaa useimpien asioiden olevankin tyyppiä sekä että. Nousee tunne, etteivät politiikassa riitelekään asiat, vaan nuoret kukot ja kanat tappelevat erottuakseen kaltaisistaan. Erottumisen keinot ovat muuttuneet sitten veteraanien nuoruuden. Sanavalmis äänekkyys on arvostetumpaa kuin ennen. Se ei koske vain eduskuntaa. Koko Suomesta on tullut kärjistävä, yksinkertaistava ja kärsimätön kuulemaan pitkiä perusteluja. Kirjoittaja on Aamulehden emeritustoimittaja.