Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Sika kärsii, tilallinen kärsii ja syy on sinun – Mitäpä jos aloittaisimme siitä, että söisimme vähemmän lihaa ja kalliimpaa

Ihailen, miten tuntemani sikatilallinen jaksaa. Konkurssin kirves roikkuu jatkuvasti pään päällä. Nousevia rehulaskuja – velkoja. Eläinaktivistitkin ovat hiippailleet öisin nurkissa. Aktivistien tarkoitus on toki hyvä eläinten kannalta, mutta tilalliselle se on murtovarkaus. Aktivisti ei tosin siitä piittaa. Konkurssi olisi maatilalle enemmän kuin yrityksen menetys. Menisi sukutila, isien ja äitien työt, koti. Taakka on henkisesti valtava – ehkä myös vankila. Ystäväni tila on pohtinut siirtymistä luomuun, eli luonnonmukaiseen tuotantoon. Lihajalostajan sanoma tilallisille oli, että kuluttajat eivät osta luomua. Se on liian kallista. Tavallisesta lihasta taas ei makseta tarpeeksi. Iso osa Suomen sikatilallisista jatkaa kauhun tasapainossa. Pankit ja velkojat tulevat kuukausi kerrallaan vastaan, onhan silloin mahdollisuus saada jotain takaisin. Näin Suomen maatalous pyörii. Osa väsyy mieleltään. Moni lopettaa ja toiset tilat kasvavat. Osin se on tehokkuutta, osin se on riistoa. Toinen ystäväni leikkaa lihaa eräässä suuressa suomalaisessa lihajalostamossa. Hän sanoo, että hihnalle tulevista ruhoista näkee tilan omistajien kunnon. Sianlihalinjastolla joukossa on niin loppuun imettyjä emakoita, että leikkaaja voi päätellä, että perhekin on nääntynyt. Hän ihmettelee, että taloudellisessa paineessa eläimet on pystytty hoitamaan pääosin hyvin. Tänä vuonna kaikkien tilojen rahatilanne on katovuoden ja kasvavien rehulaskujen vuoksi vielä hirveämpi. Tiloille pitäisi maksaa enemmän, sanoo lihanleikkaajaystäväni linjastolta lihaveitsi kädessään. Systeemi on mätä, hän puhisee. Mikä on tämä systeemi, joka on mätä? Lihayhtiöt syyttävät kauppaa, joka taas väittää olevansa reilu. Joka tapauksessa tuottaja saa koko ajan vähemmän. Maitolitrasta maksetaan tuottajalle kymmenen senttiä vähemmän kuin neljä vuotta sitten (Yle 5.9.2018). Vuonna 2014 tuottaja sai litrasta 46 ja nyt 36 senttiä. Sianlihasta maksetaan noin viidennes vähemmän kuin viisi vuotta sitten. Ehkä syy on median? Minäkin olen useasti sanonut, että Kesko ja Osuuskauppa eivät kilpaile hinnoilla. Sitten alkoi Halpuutus. Ehkä syy on ravintoloiden ja valmisruokavalmistajien? Suomeen tuotiin toissavuonna 76 miljoonaa kiloa lihaa ja se menee pääosin ammattikeittiöihin ja valmisruokateollisuuteen. Kaupoista ostamme sen eineksinä. Tuoretiskillä kuluttaja kyllä valitsee kotimaisen. Vertailun vuoksi: viime vuonna Suomessa tuotettiin 400 miljoonaa kiloa lihaa. Ehkä syy on sittenkin Atrian ja HK:n? Ne eivät pysty tekemään omaa osuuttaan yhtä tehokkaasti, kuin kilpailijamaa Saksa. Selitys on, että Saksassa lihaa tuotetaan enemmän ja työ on halvempaa. Kyllä se vain niin on, että syy on meidän kuluttajien. Sinun ja minun. Me kuluttajat lupaamme paljon. Viimeksi syyskuun alussa Yleisradion kyselyssä 90 prosenttia suomalaisista oli valmis maksamaan maitolitrasta kymmenen senttiä enemmän, jos olisi varma, että tilallinen saa rahan. Maksammeko? Lupaan syödä pienen pussillisen voikukkia, jos näin käy. Maksamista voi jo harjoitella: luomumaito ja Vapaan lehmän maito on kalliimpaa. Voimmeko olla varmoja, että se menee tuottajalle asti, kysyy kyyninen kuluttaja. Ehkä kaupan pitäisi ilmoittaa myyntihintojensa vieressä, paljonko se maksaa tuotteesta maatalousyrittäjälle? Eläinten hyvinvointi, raha ja kotimaisuus ovat samassa paketissa. Suomessa voimme edes valvoa miten eläimet voivat. Monella mittarilla ne voivatkin hyvin. Paremminkin voisi olla, mutta tilallinen ei voi parantaa oloja, jos ei ole rahaa. Toki voi sanoa, että vaikkapa italialainen lihakarja voi paljon paremmin vihreillä laitumillaan, kuin meikäläinen nauta. Toisaalta vaikkapa ylämaankarjaa laiduntaa Suomessakin kesät talvet. Sinun ja minun täytyy kysyä, mistä on peräisin lounasruokalan possusuikale, pitserian broileri tai pikaruokalan sämpylän väliin sujauttama nautaleike. Kaupan eineksissä katsomme, missä raaka-aineet on tuotettu. Syödään vähemmän lihaa, mutta kalliimpaa. Lakataan heittämästä ruokaa roskiin. Kesko aloitti Tuottajille kiitos -kampanjan , jossa se merkitsee tuotteet, joista tuottaja saa kaksinkertaisen osuuden tavalliseen verrattuna. En ole vielä onnistunut omassa kantakaupassani löytämään niitä. Jatkan etsimistä.