Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Kaarina ja Lauri Heine ovat olleet yhdessä jo seitsemän vuosikymmentä – elämänilo on säilynyt, vaikka polkupyörät ovat vaihtuneet rollaattoreihin

Ei vielä ensimmäisellä, mutta toisella. Lauri Heine ei ole vieläkään unohtanut sitä, ettei päässyt saatille heti ensimmäisellä yrittämällä. Toisella hän kuitenkin onnistui, ja saattoreissu oli ilmeisen onnistunut, sillä Lauri ja Kaarina Heine ovat olleet naimisissa jo 68 vuotta. Kotoisin Heinet ovat Kiukaisista, mutta asuvat nykyisin Harjavallassa. Lauri Heine täyttää joulukuussa 90 vuotta ja vaimo pari kuukautta myöhemmin. He pärjäävät vielä hyvin kotona, vaikka varsinkin Laurin liikkuminen on vaikeaa. Hän tarvitsee tuekseen rollaattorin, mikä rajoittaa liikkumista aika tavalla. Selkä on välillä niin kipeä, ettei oikein mikään huvita. Siksi he viettävät aikaansa paljon kotona. –Aika tahtoo käydä välillä vähän pitkäksi, Lauri myöntää. Kaarina sen sijaan keksii aina tekemistä. Hän laittaa mielellään ruokaa ja siivoaa. Imuroinnissa pariskunta saa apua tyttäreltään Irmeliltä ja hänen mieheltään. Harjavallan kaupungilta Heinet eivät ole kotiapua pyytäneet. –Kyllä me pärjätään, Lauri vakuuttaa. Hankalaksi elämä muuttui, kun Kaarina kaatui vuosi sitten kauppareissullaan. Sen seurauksena lonkkaan piti panna tekonivel. –Se parani kuitenkin hyvin ja olin jo hyvässä kunnossa, kunnes kaaduin uudestaan. Käteni jäi alle ja siihen pantiin lasta. Ei se vieläkään terve ole eikä taida terveeksi tullakaan enää tässä iässä, Kaarina hymähtää. Vielä muutama vuosi sitten Kaarina pyöräili paljon. Pyöräily oli oikeastaan pariskunnan yhteinen harrastus. –Heti aamulla kun sai silmänsä auki, täytyi lähteä lenkille, Kaarina nauraa. Lauri kertoo, että Kiukaisissa asuessaan he kiersivät usein yli 20 kilometriä pitkän Voitoisten lenkin. Kaarina kertoo käyneensä Porissakin kaksi kertaa. Harjavaltaan muutettuaankin Heinet pyöräilivät vielä yhdessä, mutta enää se ei onnistu. Pyörät ovat vaihtuneet rollaattoreihin Lauri ajaa kuitenkin yhä autoa, joten kauppareissut tehdään autolla. Ajokortti on voimassa ainakin kaksi vuotta. Ajaminen on Laurille tärkeä henkireikä, sillä ajaessaan hän ei tunne kipua. –Tyttärentyttärentytär sanoi aina, ettei hän enää tule kyytiini. Kyllä hän tuli ja oli kertonut, että ”kyllä se pappa hyvin ajaa, mutta niskat ovat hiukan kankeat”, Lauri naurahtaa. Myös Kaarinalla on ajokortti, mutta hän ei ole ajanut enää kaatumisensa jälkeen. Korttiaan hän ei aio enää uusia. Toisiinsa Heinet tutustuivat ollessaan töissä Satanahassa. Kumpikin heistä pääsi töihin 14-vuotiaana heti kansakoulun jälkeen. Kaarina oli ompelija, Lauri muun muassa varastonhoitaja ja myöhemmin kaupparatsu. Tapaaminen ei kuitenkaan ollut rakkautta ensisilmäyksellä. –Ei ollut! En ymmärtänyt silloin plikoista mitään. Hän ymmärsi kyllä pojista, Lauri virnistää. Kaarinaa naurattaa, vaikka vakuuttaakin miehensä puhuvan palturia. Saatille Lauri pyysi vasta vuosia myöhemmin armeijasta päästyään. Häitä tanssittiin 12. elokuuta vuonna 1950 Kiukaisten Seurojentalossa. Vieraita oli 300. – Veikko Tuomi oli soittamassa, ja morsiusvalssina oli Sinulle kuuluu lempeni , Lauri kertoo. –Mistä sinä sen muistat, Kaarina huudahtaa hämmästyneenä. Lauri hymyilyttää. Hän kertoo muistavansa vanhat asiat välillä hyvinkin tarkasti. Paremmin kuin tuoreet. Lapsia pariskunnalla on yksi. Irmeli asuu "aidan takana" ja hänen tyttärensä Riia Turussa. Riian tytär Tiiu-Liina on juuri muuttanut Helsinkiin opiskelemaan ja on isoisovanhemmilleen äärimmäisen rakas. –Se on niin kiva flikka. Tiiu-Liina sanoo aina, että te saatte kyllä apua, jos vain pyydätte, Kaarina kertoo. Sitä Heinet eivät yhtään epäile, mutta avun pyytäminen tuntuu vaikealta, kun on totuttu kahdestaan pärjäämään. –On siinä vähän kynnystä, Kaarina myöntää. Kiukaisten omakotitalosta Heinet luopuivat huomattuaan, että se teettää liikaa töitä. Muutosta on seitsemän vuotta. Kaarinasta tuli harjavaltalainen helposti, mutta Laurilla oli vaikeampaa. –Ei siitä omakotitalosta luopuminen vaikeaa ollut, mutta en vaan tuntenut olevani täällä kotonani, Lauri kertoo. Vielä sitäkin enemmän Lauri murehti äänensä menettämistä, sillä laulaminen oli hänen intohimonsa. Hän oli ollut pitkään mukana Kiukaisten mies- ja kirkkokuoroissa. Lisäksi hän perusti kolmen muun miehen kanssa kvartetin, joka esiintyi erilaisissa tilaisuuksissa noin 20 vuotta. Kaarina sen sijaan sai nopeasti Harjavallasta uusia ystäviä, sillä hän ilmoittautui heti mukaan jumppaan. –Kaikki oli ihan vieraita, mutta minä menin vaan, Kaarina kertoo. "Ei siitä…omakoti-…talosta luopuminen…vaikeaa ollut, mutta en vaan tuntenut olevani täällä…kotonani." Lauri Heine