Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Yhden vanhemman olohuone on yksi säie yksinhuoltaja Jenni Malisen tukiverkostossa: "Tämä on meidän arkea ja meidän on hyvä olla"

Jenni ja Aino Malisen koti näyttää juuri siltä, miltä artesaani- äidin ja yhdeksänvuotiaan tytön kodin voisi kuvitellakin näyttävän. Sisustus on kahden naisen yhteistyön tulos. Lankakerät, värikkäät kangaspinot ja ompelukone eivät ole vain käsityövälineitä, vaan ne ovat sisustuselementtejä. Retrokankaiset verhot ja liinat huokuvat lämpimiä murrettuja värejä. Yhtä lailla kodissa näkyy myös pienen tytön kädenjälki. Olohuoneen lattialla on valmiiksi kasattu hevospalapeli, pöydällä on pienen punakantisen lastenkirjan lisäksi aseteltu Pets Shop- leluja kauniiksi ryhmäksi ja valkoinen keppihevonen pilkistää matonkudelaatikosta odottaen ratsastajaansa. –Olemme olleet alusta lähtien kahdestaan Ainon kanssa, Malinen kertoo. Malinen, 30 on käynyt aktiivisesti Janakkalan seurakunnan järjestämissä kerhoissa siitä lähtien, kun Aino oli noin vuodenikäinen. Aluksi tutuiksi tulivat vauva- ja perhekerhot. Nykyisin he käyvät yhden vanhemman perheiden olohuoneessa. Seurakuntakeskuksen olohuone avataan joka kuukauden ensimmäinen maanantai. Pienenä Aino sairasteli paljon. Malinen joutui jättämään artesaaniopinnot kesken ja jäämään kotiin hoitamaan tytärtään. He muuttivat Leppäkoskelta Turenkiin lähelle keskustaa parempien liikenneyhteyksien lähettyville. Ainon sairastelu oli heille elämän vaikeinta aikaa. Opiskelujen kesken jättäminen oli Maliselle myös vaikea paikka. –Se oli iso juttu minulle, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Ei siinä ehtinyt miettimään itseään, kaikki voimavarat oli suunnattu Ainoon. Kun Ainon vointi parani ja sairastelusta selvittiin, koki Malinen olevansa vahvempi kuin koskaan ennen. Nyt hänellä oli aikaa myös itselleen ja niin hän valmistui viime keväänä artesaaniksi. –Valmistuminen tuntui hyvältä. Minulla itselläni oli epäilys, etten koskaan valmistu, koska olin niin väsynyt. Maliselle yhden vanhemman olohuone on mukava keino irtaantua hetkeksi arjesta. –Välillä touhuamme siellä lasten kanssa. Välillä paikalle on järjestetty lastenhoito, jolloin me aikuiset saamme vaihtaa kuulumisia ja jakaa arjen asioita ilman, että lähellä on pieniä korvia. Monipuolinen tukiverkosto Olohuoneella käy vajaa kymmenkunta vanhempaa ja Malinen kuvailee porukkaa tiiviiksi ryhmäksi. Olohuoneessa jutellaan luottamuksellisesti muiden yksinhuoltajavanhempien kanssa ja siellä saa ja anettaan vertaistukea. Olohuoneessa kävijät tapaavat toisiaan myös kerhon ulkopuolella. –Olen sosiaalinen ja puhun paljon. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja asioihin ja opetella uusia asioita, Malinen kuvailee itseään. Kerhot ovat tarjonneet hänelle paikan, jossa hänen murheitaan on kuunneltu ja missä hän on saanut niitä jakaa. Hän on saanut apua, kun on sitä tarvinnut ja pyytänyt. Iso apu on myös tukiperheestä, jonka luona Aino on yhden viikonlopun kuukaudesta. Tukiperhe on ollut mukana heidän elämässään jo neljän vuoden ajan. Perheestä löytyy Ainolle varamummo. Myös Ainon isovanhemmat ja muut lähisukulaiset kuuluvat kaksikon tukiverkostoon. Malinen ei ole koe, että häneen olisi yksinhuoltajana suhtauduttu jotenkin eri tavalla. Joskus vanhempi väki on saattanut ihmetellä, että kuinka he nyt kahdestaan pärjäävät. Kysyjät eivät ole olleet läheisiä ihmisiä, joten heillä ei ole ollut tarkempaa tietoa heidän elämästään ja arjestaan. –Siinä mielessä se on ärsyttävää, kun olemme niin pitkään olleet kahdestaan ja hyvin olemme pärjänneet. Tämä on meidän arkea ja meidän on hyvä olla. Toki päinvastaistakin puhetta on kuulunut. Malinen on saanut arvoa sille, miten hyvin hän on ainoana vanhempana selviytynyt. Malinen on tyytyväinen, kun hänellä ja Ainolla on arjessa nyt kaikki hyvin. Palikat ovat loksahtaneet paikoilleen ja kolmasluokkalaisen Ainon koulu on lähtenyt hyvin rullaamaan. –Meillä on entistä parempi keskinäinen kommunikaatio ja tiiviimpi perhe tässä hetkessä, Malinen sanoo kiitollisena.