Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Kuolevan omaisen saatto ei unohdu koskaan – se pitäisi jokaisen saada tehdä rauhassa ja ilman huolta rahasta

Hän, joka on istunut omaisensa vieressä, kun tämä vetää viimeisen hengenvetonsa, ei unohda hetkeä koskaan. Moni kertoo rauhasta, joka laskeutuu niin kuolleen kasvoille kuin huoneeseenkin. Se rauha on suuri lohtu omaisille. Kuolevan saattaminen on tärkeä asia. Se on viimeinen saatto. Sille pitäisi antaa aikaa. Se ei saisi olla liian kallista kenellekään. Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen kertoi huhtikuussa Satakunnan Kansassa , että tutkimuksen mukaan suurin osa saattohoitopotilaista haluaisi kuolla kotona. Myös omaiset haluaisivat toteuttaa tämän toiveen. Taloudelliset tosiasiat tekevät siitä silti joskus mahdotonta. Hännisen mukaan yksi ratkaisu olisi lakisääteinen saattohoitovapaa. Sellaista saa jo Ruotsissa ja Norjassa. Yksi malli voisi olla Kelan maksama päiväraha, jota saisi enimmillään 100 päivää. Toukokuussa asiaan tarttuivat Minna Kiljunen ja Minna Paeke . He tekivät kansalaisaloitteen palkallisesta 1–3 kuukauden saattohoitovapaasta. Palliatiivisen keskuksen osastonylilääkärillä Minna Kiljusella on työkokemuksen lisäksi myös henkilökohtaista kokemusta saattohoidosta. Hän oli palkattomalla vapaalla, kun saattohoiti äitiään. Tätä kirjoitettaessa aloite oli kerännyt lähes 3 900 nimeä. Moni pitää nykyistä tilannetta monella tapaa epäoikeudenmukaisena. Vanhemmalla on mahdollisuus saada osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa, kun lapsi menee kouluun. Oikeus markkinoitiin aikanaan eräänlaisena turvallisena saattelemisena koulutielle. Viimeiselle matkalle saatteleminen sen sijaan kustannetaan omasta kukkarosta. Pituuskin on varallisuudesta ja työnantajan armeliaisuudesta kiinni. Kuolevan saatteleminen on aina ohi liian nopeasti, mutta tuo lyhytkin aika on saattajalle todella kallista. Soraääniäkin kuuluu. Keskustelupalstoilla on pelätty, että jos saattohoidon paikka on koti, vanhukset joutuvat hoitamaan toisiaan. Tätä ei tarvitse pelätä, jos kunnassa kotisairaanhoito on kunnossa. Sitä paitsi saattohoito ja kuolema eivät ole ikäkysymyksiä. Viimeiselle matkalle voi joutua saattamaan työikäisen puolisonsa tai oman lapsensa.