Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Oman tyttären kysymys sai kenraalin kannattamaan naisten asepalvelusta – Gustav Hägglund pitää Nato-optiota Suomen valttikorttina

Kenraali Gustav Hägglund tarjoilee kotonaan Helsingissä kahvia ja kertoo tottuneensa palvelemaan perheensä naisia. Puolustusvoimain entinen komentaja luopui viimeisestä virallisesta tehtävästään kesäkuussa. –  Vapauden ristikunnan kansleriudesta luopuminen oli itselleni tilinpäätös. Se, mitä minun oli tarkoitus saada aikaan, on nyt saatu aikaan. Sotilasurani on ollut erittäin monipuolinen ja voin partaa ajellessani katsoa peiliin ilman, että tarvitsee hävetä. Se, jos jokin on tärkeintä, Hägglund sanoo. Täysin paikkaansa puheet tilinpäätöksestä eivät ihan vielä pidä, sillä Hägglundin uusin kirja, Kenraalin iltahuuto , ilmestyy Otavalta merkkipäivän yhteydessä. Siinä Hägglund kartoittaa maailmanpolitiikan uusia suuntauksia ja pohtii Suomen tulevaisuutta. Puolustuspoliittisesta keskustelusta Hägglund ei ole perääntymässä. Nato-keskustelusta unohtuu usein se olennaisin. Hägglund arvioi Suomessa käytävää keskustelua mahdollisesta Nato-jäsenyydestä ja luonnehtii sitä ”eipäs-juupas -höpötykseksi”. Nato-keskustelua käyvät eivät hänestä aina ymmärrä Nato-option olemassaolon arvoa, vaan jumiutuvat punnitsemaan mahdollisen jäsenyyden hyötyjä tai haittoja. –  Hyödyllistä on nimenomaan pitää se optio elossa, Hägglund sanoo. –  Optio on ulkopolitiikan valttikortti, jonka Venäjä joutuu ottamaan huomioon. Jos he ryppyilevät meille, he ajavat meidät liittymään Natoon. Ja sitähän he eniten juuri pelkäävät. Kenraalin mielestä on ensisijaisen tärkeää, ettei Suomi menetä valttikorttiaan. Se voisi tapahtua, jos Suomi ilmoittaisi, ettei se liity Natoon koskaan tai jos se liittyisi siihen. Itse option olemassaoloon kenraali uskoo edelleen. Hän itse kuuli asiasta ensimmäistä kertaa tavatessaan Yhdysvaltojen silloisen varaulkoministeri Strobe Talbottin vuonna 1996. –  Talbott sanoi, että ovi Natoon on Suomelle auki, päättäkää itse milloin tulette. Tämä oli hänen viestinsä valtiojohdollemme. Olen varma, ettei asia ole muuttunut. Yhdysvalloissa Suomea arvostetaan varteenotettavana kumppanina, koska se on yksi harvoista Euroopan maista, joka huolehtii täysin omasta puolustuksestaan, Hägglund lisää. Teini-ikäinen tytär vaati perusteluita naisten asevelvollisuudesta Kenraali tyrmää puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) elokuussa tekemän ehdotuksen naisten vapaaehtoisen asepalveluksen lakkauttamisesta. –  Hyvä mieskin iskee joskus kirveensä kiveen. Tämä ehdotus ei ollut minusta lainkaan järkevä, Hägglund napauttaa. Kenraali alkoi itse kannattaa naisten vapaaehtoista asepalvelusta huomatessaan, ettei hän kyennyt perustelemaan nuoremmalle tyttärelleen, miksi tämä ei voi käydä armeijaa. Tuolloin teini-ikäinen tytär vaati isältään selityksiä. –  En keksinyt hänelle yhtäkään järkiperäistä selitystä. Totesin lopulta, että eihän tämä voi killuttimista olla kiinni. Kyllä jokaisella pitää olla oikeus puolustaa maataan. Naisten asepalveluksen pitää kuitenkin olla oikeus eikä velvollisuus, Hägglund sanoo. –  Se, mitä naiset menettävät urakehityksessään odottamisen ja synnyttämisen myötä, kompensoituu edes jonkin verran sillä, että miehillä on tämä velvoite. Hägglund muistelee myös uransa alkuaikoja, jolloin asenne maanpuolustusta kohtaan oli Suomessa varsin toisenlainen. –  Aloittaessani kadettikoulun univormussa liikkuessa piti melkein valmistautua siihen, että joku tulee haastamaan riitaa. Sotaveteraaneillekin saatettiin sanoa 1960-luvulla, että mitäs menitte sinne sotimaan. –  Kehitys on ollut todella myönteistä. Suomi hoitaa itse puolustuksensa ja nykyään suomalaiset ovat valmiita puolustamaan maataan henkensäkin uhalla. Se on osoitus suuresta isänmaanrakkaudesta. Syntymäaika ja -paikka: 6.9.1938, Viipuri. Perhe : Puoliso, kaksi aikuista tytärtä ja kaksi lastenlasta. Asuinpaikka : Helsinki. Koulutus : Kadettikoulu (1958–1960), Sotakorkeakoulu (1969–1971). Valtiotieteen kandidaatin tutkinto (1969). Opiskellut myös Yhdysvalloissa, US Army Command and General Staff Collegessa Leavenworthissa ja Harvardin yliopistossa. Uran pääkohdat : Sotakorkeakoulun strategian opettaja (1971–1974), Puolustusneuvoston yleissihteerin apulainen (1974–1977), Uudenmaan Prikaatin komentaja (1984–1985), Kaakkois-Suomen sotilasläänin komentaja (1988–1990), Pääesikunnan päällikkö (1990–1994), Puolustusvoimain komentaja (1994–  2001), Euroopan unionin sotilaskomitean puheenjohtaja (2001–  2004), Vapaudenristin ritarikunnan kansleri (2007–2018). Kansainvälisissä YK-tehtävissä suomalaisen rauhanturvajoukon komentajana Siinailla (1978–1979), rauhanturvaoperaation komentajana Golanilla (1985–1986), komentajana Libanonissa (1986–1988). Kirjoittanut lisäksi useita tietokirjoja. Tunnustukset : Kahdeksan suurristiä (muun muassa Suomen valkoisen ruusun suurristi, Vapaudenristin suurristi miekkojen kera) sekä seitsemän komentajaluokan kunniamerkkiä. Harrastukset : Metsästys. Juhlii merkkipäiväänsä matkoilla.