Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Jukola 2019 Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

"Moni keskeisistä mittareistamme ja ajattelutavoistamme pitää kyseenalaistaa" – Digitaalisen työn huippuasiantuntija Esko Kilpi sanoo, että olemme nyt vallankumouksen keskellä

–Olemme eläneet yrityskeskeisessä maailmassa, jossa ihminen on koneen vaihdettava osa, resurssi muiden joukossa. Nykypäivänä suuri osa ihmisistä ei enää tarvitse yritystä luodakseen arvoa yhteiskunnassa. Näin sosiologi, digitaalisen työn tutkija ja kouluttaja Esko Kilpi kuvasi digitaalisen työn tulevaisuutta vuonna 2010. Elettiin aikaa, jolloin älypuhelinmarkkinan johtaja oli Nokia, ja itse puhelin harvojen työkalu. Maailmassa niitä myytiin vain vajaat 300 miljoonaa kappaletta vuodessa. Ei liene yllätys, että Kilpi ajattelee edelleen samalla tavalla, nyt vain entistä vahvemmin. –Ensimmäinen teollinen vallankumous demokratisoi kulutuksen, kun kalliiden asioiden hinta laski. Tämä vallankumous, jonka keskellä olemme nyt, demokratisoi valmistuksen, Tampereen yliopiston Johtajuussymposiumissa Aamulehden ja Johtamiskorkeakoulun ylioppilaat ry:n paneelikeskusteluun torstaina osallistuva Kilpi jatkaa. Aiemmin työnteko vaati aiemmin investointeja kalliisiin koneisiin, mutta digityöläisen työkalut kulkevat mukana. –Ajatellaan näitä kännyköitä, joilla puhumme. Kymmenen vuotta sitten vastaavan laskentatehon hinta oli yli miljoona euroa. Nyt se maksaa tonnin. Se, mikä on aiemmin vaatinut suuren yrityksen, on nyt mahdollista muutamalle yhteen tulevalle ihmiselle. Kohti parempia ratkaisuita Työn perusluonne sen sijaan on aina sama: tarjota ratkaisuita ihmisten ongelmiin. Teollisen ajan ratkaisut vain olivat yleisempiä, "tarpeeksi hyvä" -tyyppisiä ratkaisuita. Maailma toimi työntävällä logiikalla, jossa teollisuus valmisti tuotteen ja toi sen kuluttajille. –Nyt olemme siirtymässä aikaan, jossa kuvaukset ongelmista ovat enemmän tilannekohtaisia. Kilpi havainnollistaa asiaa median murroksella: Ennen riitti, että sanomalehti oli tilaajilleen kyllin hyvä. Osa sen sisällöstä kiinnosti yksittäistä lukijaa, osa ei. Nyt suomalainen lukija voi halutessaan ottaa aamiaispöytäänsä Financial Timesin , jos se kertoo jostakin asiasta paikallisia julkaisuita paremmin. –Siksi media on mennyt totaalisen pieleen kuvitellessaan, että ihmiset eivät ole valmiita maksamaan sisällöistä. Totta kai ovat, mutta niiden pitää olla enemmän tilannekohtaisia. Transaktio muuttuu interaktioksi: keskustelen asiakkaan kanssa selvittääkseni, mitä hän haluaa tietää, ja haen siihen vastauksen. Yhteiskunnallisella tasolla muutos vaikuttaa dramaattisesti esimerkiksi oppimiseen ja opiskeluun. Kilven mukaan opiskelun tulisi olla tilanne- ja ongelmakohtaista sen sijaan, että määritellään ennalta tietty opintojen sisältö. Kun Googlen pääekonomisti Hal Varian vieraili Suomessa, hän keskusteli Kilven kanssa Youtube-videopalvelussa tehtävien "how to" -tyyppisten hakujen valtavasta määrästä. –Entä, jos tämä logiikka olisi oppimisen keskeinen asia, eikä opetussuunnitelma? Käsitykseni on, että koulutusjärjestelmät eivät pysty taipumaan tähän uuteen logiikkaan, jolloin ne ohitetaan. Toki monikaan Kilven näkemyksistä ei ole vielä toteutunut työnteon isossa kuvassa. Esimerkiksi Suomessa kokopäivätyö on edelleen yleisin työsuhteen muoto, huolimatta työelämän sirpaloitumista käsittelevästä puheesta. –Velvollisuuteni on kuitenkin nostaa näitä tekijöitä esille, ennen kuin ne tulevat maailmaan katastrofaalisina kehityskulkuina. Pitää kysyä oikein Samalla yhteiskunnallinen keskustelu kulkee hieman jälkijunassa. Esimerkiksi kilpailukykysopimusta sorvattaessa väännettiin ylimääräisistä työpäivistä, mikä on jokseenkin mekaanista ajattelua vaikkapa ohjelmistosuunnittelijan tuottavuutta punnittaessa. –Moni keskeisistä mittareistamme ja ajattelutavoistamme pitää kyseenalaistaa. Yksi näistä on tuottavuuden määritelmä. Ajattelu on perinteisesti ollut kvantitatiivista, mutta jos tuottavuus onkin sitä, että huomenna tehdään arvokkaampaa työtä kuin eilen? Silloin tuottavuuden määritelmä lähtee oppimisesta, sen nopeudesta ja suunnasta. –Oikeusvaltiossa eläminen tarkoittaa, että ollaan aina jäljessä teknologisesta kehityksestä. Lainvalmistelu kestää tyypillisesti noin kymmenen vuotta, mutta teknologian elinkaaret lasketaan kuukausissa. En pidä tätä pelkästään huonona asian, vaan on hyvä että yhteiskuntaan rakennetaan tämäntyyppistä hitautta. Kilpi varoittaa jakamasta maailmaa korkeasti koulutettuihin ja fiksuihin sekä matalasti koulutettuihin vähemmän päteviin ihmisiin. Muutos koskee kaikkia. –Ihmiskunnan kognitiivista tasoa eniten kehittänyt teknologia on silmälasit. Teknologiassa kyse ei ole vain nörteistä vaan siitä, miten tavallinen pulliainen käyttää teknologioita tehdäkseen arvokkaampaa työtä. Kun keskeistä on työn tekeminen järkevämmin, ei teollisen yhteiskunnan linjajohtaminen ole enää tarpeellista. –Johtaminen muuttuu kontekstiriippuvaiseksi. Ei ole yhtä johtajaa vaan monia. Tulevaisuuden mahdollisuuksia on kuitenkin monenlaisia, ja niiden toteutuminen riippuu kysymyksistä, joita yhteiskunta ymmärtää esittää. –Saamme vain niitä vastauksia, joita kysymykset mahdollistavat. Monet ajattelutavat ovat lukkiutuneet teolliseen malliin, Kilpi varoittaa. –Meillä on kuitenkin mahdollisuus luoda ihmiskeskeisempää ja luonnon kannalta kestävämpää maailmaa kuin se, johon olemme tähän asti tottuneet.