Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Teatteriarvio: Sunnuntaissa katsoja on kuin paratiisilomalla – kaikkialla on kukkia, tunnelma on lempeän verkkainen ja katsomossa on kuuma

Joutilaisuutta ja auringonpaistetta, vähän kukkien asettelua hellehattu päässä. Olisiko sellainen paratiisi? Teatteri Telakalla lava täyttyy kukista. Valo on lämmin, kesän voi tuntea luissaan. Näyttelijät ovat puhdistaneet lattian hiekasta, ihan kekseliäästi näyttämö muuttaa muotoaan. Vai onko se ihana sittenkin sunnuntai? Sunnuntaina uurastus on takana eikä meiltä mitään puutu. Sunnuntaissa lopun alku, menetyksen tuska on jo läsnä. Esityksessa menetyksen ja kuolemankin – mutta luonnollisesti. Telakan kantaesitys Sunnuntai ei ole tavallista draamateatteria. Se on episodien, tanssillisten kohtausten tai näyttämökuvien kudelma. Tanssista pitävät huolen näyttelijät. Ihan sitä itseään, perinteiseksi miellettävää tanssia, olisin katsonut enemmänkin. Sen mikä jalan korkeudessa hävitään, voitetaan ilmeikkyydessä, läsnäolossa ja merkitsevyydessä. Aivan mainio on kalansyöntikohtaus sormustininstrumentteineen. Lue lisää: Teatterisyksy on täällä: Tässä Aamulehden kuusi valintaa kiinnostavimmista esityksistä, joissa ihminen ei ole enää kaikki kaikessa Herkällä korvalla Musiikista pidin Sunnuntaissa kenties kaikkein eniten. Niin yksinkertaisilla koputteluilla ja tahdin lyömisellä kitaran kylkeen saadaan luotua tahti ja svengi. Kiitos Tuomas Luukkonen ja Hannu Hauta-aho. Tekstiä, puhuttuja tai laulettuja sanoja on vähän. Jopa niin vähän, että ne tuntuvat kielikeskeisessä maailmassamme tervetulleilta ymmärryksen suvannoilta. Koskaan en ole kuunnellut Anna mulle tähtitaivas -sanoja niin herkällä korvalla kuin Sunnuntain moniäänisessä, riipivässä tulkinnassa tutusta poikkeavin sävelin. Loppupuolella Minja Kosken monologi tosin kuului huonosti takakatsomoon. Sunnuntai rakentaa viehättäviä kuvia. Esimerkiksi alkuasetelma valuvine hiekkoineen on hieno. Näyttämökuviin olisin panostanut ehkä jopa lisää, kun tälle tielle kerran on päästy. Lue tekijöiden haastattelu: Teatteri Telakan kantaesitys näyttää evoluutiotarinan ja kuvia siitä, mitä oli ennen ihmistä ja ihmisen jälkeen Lempeää ja hyvää Esityksestä jää lämmin, hyvä olo. Ihailen sen tapaa ja valintaa kertoa vaikeista asioista lempeästi, ilman repivää draamaa. Kokonaisuus on tekijöiden hellän tiukassa otteessa eikä poukkoile tai säntäile turhanpäiten minnekään. Katsoja on kuin rauhallisella lomalla – myös se, että katsomossa on varsin kuuma, tukee tätä mielikuvaa. Viipyilevyyttä jonkin itselleni aina täysin aukeamattoman äärellä oli ehkä hieman yli tarpeen. Esitys jatkaa Telakan onnistuneiden yhteistyöesitysten sarjaa lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon kanssa. Sunnuntain voi tulkita kommenttina nykymenoon. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien vaarojen ja maailman katoavaisuuden äärellä esitys muistuttaa meitä siitä, että mekin olemme mullasta tulleet ja kohta sinne taas menossa. Olisiko aika hellittää hetkeksi? Nauttia sunnuntaista, elämästä. Esityksen ensiesitys Lahdessa nähdään Teatteri Vanhassa Jukossa 25.10.2018 Esityksestä jää …lämmin, …hyvä olo. Ihailen tapaa …kertoa vaikeista …asioista lempeästi. ★★★ Ohjaus Ari Numminen ja Linda Wallgren…Koreografia Ari Numminen…Esitysdramaturgia ja puhuttu teksti Linda Wallgren…Näyttämöllä Laura Hänninen, Minja Koski, Tuomas Luukkonen, Maria Nissi, Jussi-Pekka Parviainen, Ilona Pukkila, Kaisa Sarkkinen…Musiikki Tuomas Luukkonen ja työryhmä…Valosuunnittelu Simo Saukkola…Äänet Hannu Hauta-aho…Pukusuunnittelu Tiina Helin…Visualisointi Tiina Helin ja työryhmä…Esityksen lavastuksessa käytetään suuria määriä oikeita kukkia.…Kantaesitys Teatteri Telakalla Tampereella 31.8.…