Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen: On yksi ainoa oikea tapa kiittää lasta

Lastenpsykiatrian professori Jari Sinkkonen on nähnyt urallaan paljon. Olennaisen opin voisi kiteyttää kuitenkin näin: Jos pahoista itsetunto-ongelmista ja traumoista kärsivä lapsi toipuu, hän toipuu tultuaan nähdyksi ja kuulluksi parantavan ihmissuhteen kautta. Sinkkonen kertoo esimerkin pojasta, jolla oli erittäin rankka tausta. Häntä oli muun muassa käytetty seksuaalisesti hyväksi. Poika joutui ensi alkuun pitkälle hoitojaksolle psykiatriseen sairaalaan. Sieltä poika meni lastenkotiin, jossa hän onnekseen sai äärimmäisen hyvän ja kärsivällisen omahoitajan. Kuin ihmeen kaupalla poika toipui, jos ei nyt täysin ehjäksi, niin ainakin työssäkäyväksi kunnon kansalaiseksi. Hoivaoppia Toyotan autotehtaalta Sitten Jari Sinkkonen kertoo jotain, mikä alkuun kuulostaa aivan naurettavalta, mutta tarkemmin ajateltuna asiassa on vinha perä. HUSin henkilökunta on kuulemma käynyt saamassa oppia hoitoyöhön Toyotan autotehtaalla. Miten autot ja ihmisen parantaminen sitten liittyvät toisiinsa? Siten, että autot rakennetaan vaihe vaiheelta ja pala kerrallaan. Niin myös särkynyt mieli voi korjaantua, pikku hiljaa, vaihe kerrallaan parantavan ihmissuhteen avulla. – Suomessa ajatellaan liikaa siten, että lapsi ylpistyy, jos sitä kehuu. Todellisuudessa jokaisen lapsen pitää saada tuntea olevansa se maailman ihanin lapsi. Lapsen pitää saada tuntea kelpaavansa sellaisena kuin on. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että, jos tulee ongelmia vastaan, lasta pitää vain kehua. Ei, vaan ongelmatilanteissa pientä ihmistä pitää auttaa eteenpäin. Nimittäin ilman pientä turhautumista lapsi ei opi. Sitä paitsi rajojen asettamien tuo turvallisuuden tunnetta. Itsensä ylittäminen kannattaa Jari Sinkkosen mukaan kasvatuksen haaste on kannustaa lasta tekemään jotain sellaista, johon tällä ei ole motivaatiota. Esimerkiksi koulussa on oppiaineita, joista lapsi ei pidä, mutta niitä on silti opiskeltava. – Jos ei tee mieli imuroida, on opittava pakottamaan itsensä imuroimaan. Kun siinä onnistuu, tuntee itsensä voittajaksi. Itsetunto kasvaa ja tulee tunne, että kykenee ylittämään itsensä. Tämä taas nostaa aivojen dopamiinitasoja. Toisin sanoen tuo mielihyvän tunnetta. On hyvä saada dopamiinipiikkejä muustakin kuin esimerkiksi pelaamisesta tai some-maailmaan vaipumisesta. Sinkkonen myös varoittaa ilmiöstä, joka on surullisen yleistä, mutta jota useimmat vanhemmat eivät halua uskoa. Tuo ilmiö on nettiporno, jota jopa ala-asteikäiset katselevat ja poistavat sitten sujuvasti selaushistorian. Karmea totuus on se, että lapset myös koettavat toteuttaa näkemäänsä livenä. Siinä, jos jossain alkaa kasvaa kieroon. Yksi ainoa oikea tapa kehua lasta Jari Sinkkonen toteaa, että terve itsetunto syntyy siitä, kun ihminen tuntee olevansa rakastettu ja saa elää ennakoitavassa maailmassa. Terveen itsetunnon omaava ihminen ei pidä itseään kokonaan hyvänä tai täydellisenä, mutta ei täysin kelvottomanakaan. Tällaisella ihmisellä on sekä hyviä että huonoja päiviä. Yleensä hyvänä päivänä hän on saanut rakkautta tai onnistunut jostakin. Tässä kohtaa Sinkkonen muistuttaa jälleen kiittämisen tärkeydestä. On kuitenkin yksi ainoa oikea tapa kehua lasta. Se on pyyteetön kehu, ilman mutta-sanaa. –Jos sanot lapselle, että hienosti soitit, mutta viimeinen sävel oli epävireinen, niin kehumisen vaikutus menee välittömästi. Siksi siihen viimeiseen epävireiseen säveleen tulee palata vasta seuraavalla soittokerralla. Kiittämisen tärkeyden lisäksi Sinkkonen puhuu fyysisen läheisyyden tärkeydestä. Vauva- tai taaperoikäisen kanssa helliminen ja halaaminen on vielä helppoa ja luontevaa, mutta siitä eteenpäin se on monille hankalaa. Myös sillä, millaisin silmin me katselemme lasta, on suuri. Lapsesta pitää hurmaantua. Pieni ihminen tarvitsee niin ikään eläytyvän hoivaajan, joka pyrkii ymmärtämään lasta tekemällä oletuksia lapsen mielentilasta. Häpeällä kasvattamisen joutaa romukoppaan Häpeä on terveen itsetunnon pahin vihollinen. Elämässä ei tietenkään voi välttyä kokonaan häpeän tai nolostumisen tunteilta. Esimerkiksi toruminen tuo lapselle pienen häpeän tunteen, mutta taaperon on voitava luottaa siihen, ettei häntä kuitenkaan hylätä. Sen sijaan häpeällä ja nolaamalla kasvattaminen on suurinta myrkkyä. – Se on valitettavasti kuulunut suomalaiseen kasvatuskulttuuriin, jopa koulumaailmassa. Onneksi sellainen alkaa nykyisin olla mennyttä. Häpeä näet lamaannuttaa. On kauheaa tulla torjutuksi pyrkiessään vastavuoroiseen kontaktiin. Toistuva torjutuksi tuleminen aiheuttaa vakavia itsetunto-ongelmia ja raivoa, joka voi purkautua tuhoisalla tavalla. Tästä syystä esimerkiksi kiusaaminen on äärimmäisen vakava asia. Kiusaamisen tavoite on nöyryyttäminen ja häpäiseminen. Lopuksi Jari Sinkkonen lausuu sanat, jotka varmasti jokainen vanhempi haluaa kuulla. – On suurta harhaa ajatella, että kasvattaminen voi sujua pelkästään positiivisissa merkeissä. Mikään tärkeä ihmissuhde ei voi sujua niin. Et ole huono kasvattaja, vaikka välillä hermostut ja turhaudut. Lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa tärkeintä kuitenkin on saada lapsi huomaamaan, etteivät vanhemmat säiky hänen vihan tunteitaan. Aikuinen ei saa vajota uhmaikäisen tasolle. Juttu on julkaistu alun perin syyskuussa 2017.