Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Näin toimii suuri tyhmistämiskone – tarinassa tärkeintä on tunne eikä totuus

Jotkut neropatit keksivät aikoinaan, että hyvä mainos kannatti rakentaa tarinan malliseksi. Tarinoita ihmislaji on kertonut aina. Jo luolanuotioilla tiedettiin, millaisia aineksia piti olla tarinassa, joka houkutteli kuuntelemaan ja jäi kuulijan mieleen. Hyvän tarinan perussäännöt ovat ikuisia. Tärkein on se, että tarina herättää tunteita. Sen ei tarvitse olla totta. Kirjailijat, elokuvien tekijät, librettojen laatijat ja iskelmien sanoittajat ovat aina osanneet hyvän tarinan säännöt. Mainosmaakarien eliitti laatii nyt tarinoita videopätkiksi, joita mahdolliset asiakkaat hakevat netistä omalla kustannuksellaan. Hyvin kerrotun tarinan taikavoima näyttää koko mahtinsa. Ei ihme, että kaupallisen tarinankerronnan menestys imaisee apinoijiksi myös ne, joilla omasta mielestään on vakavampaa sanottavaa kuin tavaroiden kaupittelu. Internetin tulo oli ratkaiseva käännekohta, kun puhutaan perinteisen median heräämisestä pelisääntöjen muuttumiseen. Niin sanottuina vanhoina hyvinä aikoina riitti, että tunnetun tiedotusvälineen toimittaja raportoi, mitä näki, kuuli ja tiesi. Usein toimittajan laatima raportti oli pitkä ja tylsä, mutta se oli myös todenmukainen. Vakioyleisön enemmistö luotti siihen. Internet avasi uuden kilpailun yleisön kiinnostuksesta ja ajankäytöstä. Perinteinen media keksi lainata selviytymiskeinoja mainosmaakareilta. Piti varastaa huomio ja vangita se edes hetkiseksi. Tarinan kertomisen taito kuului toki vanhastaan toimittajien hyveisiin, mutta tarinoivilla jutuilla oli paikkansa, jotka yleisö tiesi. Uudessa maailmassa tarinallisuudesta tuli journalismin gurujen opettama taito: koukkuun saatu yleisö täytyi pitää otteessaan hyvän tarinan keinoin. Eikä siinä sinänsä ole tietenkään mitään pahaa, että julkaistusta jutusta kiinnostunut ihminen houkutellaan lukemaan juttu loppuun asti. Mutta internetin aikakaudella yleisön vangitsemisella on toinenkin merkitys. Kun lukija pysyy verkossa julkaistun sisällön äärellä, sekuntikello kilkattaa hyvää sisällön julkaisijan kukkaroon. Ikuisten lakien mukaan yleisön imaisevassa hyvässä tarinassa täytyy olla jännite: hyviä ja pahoja, sankareita ja konnia. Taloudellisista syistä mustavalkoisuus on lisääntynyt journalismissa. Turun puukotuksissa vuosi sitten media löysi tarinaan sopivan sankarin. Maahanmuuttajataustainen mies oli kuin käsikirjoituksen mukainen hahmo auttamaan ulkomaalaisen hyökkääjän uhreja. Auttajasta tuli median nostamana kiitetty ja palkittu. Kesti vuoden selvittää ja myöntää, että sankari olikin valehtelija. Tarinan tarpeiden viemänä totuuden vaatimus voi unohtua. Totuutta kiertävästä oikeasta mediasta voikin tulla valemedia. Tarinoidessaankin median pitäisi muistaa, että koko demokratia perustuu kansalaisten mahdollisuuteen saada oikeaa tietoa. Kirjoittaja on Aamulehden emeritustoimittaja.