Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Luokkahuone väreili ilkeydestä - miten avuttomaksi tunsinkaan itseni, kun ilkeä oppilas piinasi pelokasta koulutoveriaan

Tyttö painaa pään alas, hän kuuntelee herjaavia sanoja itsestään alistuneena. Hän ei puolustaudu, ei provosoidu, ei hyökkää vastaan. Ilkeä piinaa häntä. Luokkahuone väreilee ilkeydestä ja alistumisesta. Tässä on vastakkain oppilaiden kaksi ääripäätä: toinen kuvittelee omistavansa maailman, toinen tietää, ettei omista. Piinaajalla on ilkeät silmät ja ilkeä ääni, hän retkottaa tuolissaan voittajan oloisena. Aivan kuin hän nauttisi vallantunteesta. Sisälläni kuohuu. Kysyn piinaajalta, miksi hän kommentoi vastenmielisesti toisen ihonväriä ja ulkomuotoa. Miksi hän haluaa loukata? Piinaaja näyttelee viatonta ja vastaa kelmeästi virnuillen, ettei hän tietenkään tarkoita mitään pahaa. Piinatun tytön silmistä paistaa pelko. Aivan kuin hän haluaisi vajota maan alle. Yritän jatkaa tuntia normaalisti, saada ilmapiirin neutraaliksi. Toivon, että nöyryyttäminen loppuisi. Mutta toinen piinaaja päättää jatkaa. Hän heittää puolihuolimattomasti, pirullisesti ilmaan kysymyksen tytön hassusta, vierasperäisestä nimestä. Keneltäkään ei jää kysymys kuulematta. Tyttö pudistaa päätään ja sanoo nopeasti, lähes kuiskaten, ettei halua kertoa nimestään. Tilanne on sietämätön. Haluan pelastaa piinatun, viedä hänet turvaan, taata hänelle rauhan opiskella ja olla olemassa ilman tätä turhaa ja kammottavaa kärsimystä. Kunniallisuus on katoavaa kansanperinnettä. Kaiken ruman ja alhaisen voi sanoa ääneen, eikä häpeää tunneta. Pahin ja opettajan näkökulmasta hankalin kunniattomuuden muoto on ylemmyydentunto vierasmaalaisia tai siltä näyttäviä kohtaan. Perinteinen koulukiusaaminen on kauheaa, mutta siihen voidaan vaikuttaa valistamalla, kurittamalla, valvomalla. Usein kiusaaja herää jossakin vaiheessa huomaamaan oman käytöksensä raadollisuuden, hän alkaa kasvaa ja kehittyä paremmaksi kanssaihmiseksi. Ylemmyydentuntoiset harvoin kasvavat tai kehittyvät. He ovat imeneet asenteensa äidinmaidossa, oppineet nurkkakuntaisuuden ympäristöstään, omaksuneet suppean maailmankatsomuksensa aikuisilta. Heidän ymmärrykseensä ei mahdu ajatus, että maailma kuuluu muunkinlaisille kuin he itse. He eivät hahmota, että he eivät ole normi ja normaali, joihin muita verrataan. Heillä on harhainen käsitys omasta paremmuudestaan – ja juuri he tekevät maailmasta huonomman. Ylemmyydentuntoisten kanssa työskentely on raskain osa opettajan työtäni. Piinattu tyttö sanoi minulle kahden kesken tunnin jälkeen, ettei minun tarvitse kantaa hänestä huolta, että hän on tottunut piinaajiensa ilkeyteen. Miten avuttomaksi tunsinkaan itseni hänen edessään? Kirjoittaja on opettaja.