Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Muovin käyttöä ei saisi suin päin kieltää, sillä myös tekokuituja korvaavilla raaka-aineilla kuten puuvillan viljelyllä on omat ympäristövaikutuksensa

Merten mikromuovit ovat globaali ympäristöongelma, joka on noussut voimakkaasti yleiseen keskusteluun viime vuosina. Kasvava tietoisuus haastaa myös tekstiilialan toimijat, sillä synteettisistä tekokuiduista valmistetuilla tekstiileillä on todettu olevan yhteys vesistöjen mikromuoveihin. Merten roskaantuminen on globaali ympäristöhaaste. Maailman valtameriin päätyy vuosittain arviolta 12,2 miljardia kiloa muovijätettä, josta suurin osa on mantereelta kulkeutuvaa muoviroskaa ja kalastajien hylkäämiä verkkoja. Ajelehtiessaan ne kertyvät valtaviksi muovilautoiksi ja ajan myötä hajoavat myös pieniksi mikromuoveiksi. Mikromuovien osuus vesistöjen muoviroskan kokonaismäärästä on arviolta vajaa 10 prosenttia. Muoviroska on yleinen ongelma erityisesti Kaakkois-Aasiassa, jossa paikallinen jätehuollon infrastruktuuri ja jätevedenpuhdistus on usein puutteellista. Teollistuneissa länsimaissa muoviroskia suurempi haaste ovat autojen renkaista, muovien tuotannosta, vaatteista ja kosmetiikasta irtoavat mikromuovit, jotka kulkeutuvat vesistöihin sadevesien ja jätevesien mukana. Kosmetiikan mikromuovien kieltämistä ajava kansalaisaloite keräsi yli 50 000 allekirjoittajaa ja on etenemässä eduskunnan käsittelyyn. Kosmetiikka-alan toimijat ovat myös sitoutuneet luopumaan mikromuovien käytöstä vapaaehtoisesti vuoteen 2020 mennessä. Mikromuovihelmiä on lisätty kosmetiikkatuotteisiin tiettyjen ominaisuuksien saamiseksi. Tekstiileissä mikromuoveja ei ole lisätty, vaan ne syntyvät synteettisten tekokuitujen kulumisesta. Tämän vuoksi niitä ei voida poistaa tuotteesta, vaan tarvitaan tutkimustietoa, kuinka niiden irtoaminen saadaan estettyä. Mikromuoveja irtoaa pesun yhteydessä synteettisistä tekokuiduista valmistetuista tekstiilituotteista, kuten polyesteripuseroista, urheiluvaatteista, fleecetakeista ja akryylineuleista. Näitä tuotteita löytyy lähes jokaisen kuluttajan vaatekaapista, sillä tekokuituihin saadaan valmistusvaiheessa muokattua kuluttajien toivomia ominaisuuksia, kuten hengittävyyttä, keveyttä, kosteudensiirtoa, kulutuksenkestoa ja lämmöneristävyyttä. Suomen ympäristökeskuksen tekemien tutkimusten mukaan Suomessa noin 99 prosenttia synteettisten tekokuitutuotteiden pesussa irtoavista mikromuoveista saadaan puhdistettua jätevedenpuhdistamolla siten, etteivät ne päädy vesistöihin. Lisäksi mikromuovien irtoaminen vaatteista tasoittuu yleensä 5–10 pesukerran jälkeen. Tekstiili- ja muotialan yritykset etsivät jatkuvasti tuotteisiinsa soveltuvia, ympäristön kannalta kestävämpiä materiaalivaihtoehtoja. Ekologisia materiaaleja kehitetään jatkuvasti lisää, mutta niiden saatavuus tällä hetkellä on rajallista. Useat yritykset hyödyntävät jo nyt esimerkiksi merten muoviroskasta kierrätettyä polyesteriä, jolla on voitu korvata öljypohjaisten neitseellisten raaka-aineiden kulutusta. Ei ole itsestään selvää, että synteettisiä tekokuituja korvaavat raaka-aineet ovat ympäristön kannalta oleellisesti muovipohjaista raaka-ainetta haitattomampia. Esimerkiksi puuvillan viljely kilpailee pinta-alasta ruoantuotannon kanssa ja vaatii runsaasti vettä ja kemikaaleja. Toistaiseksi ei myöskään ole tietoa, miten kierrätyskuiduista valmistetut tuotteet eroavat mikromuovipäästöjen osalta neitseellisestä polyesteristä valmistetuista tuotteista. On hyvä, että muoviongelmaan haetaan aktiivisesti ratkaisuja. Tärkeämpää kuin muovipohjaisten tuotteiden kieltäminen tai niiden valmistuksen rajoittaminen olisi saada aikaan pitkäaikaisia, ympäristön kokonaisvaikutusten kannalta merkittäviä ratkaisuja. Jokaisella toimialalla on oma vastuunsa mikromuovihaasteen ratkaisemisessa. Jotta mikromuovien vaikutuksia ympäristöön pystytään arvioimaan luotettavasti, tarvitaan lisää tutkimustietoa ja selkeät yhtenäiset mittausmenetelmät vähintään Euroopan tasolla. Synteettisten tekstiilikuitujen osalta olisi tarpeellista selvittää, miten esimerkiksi kuitujen rakenne ja pesussa käytettävät aineet vaikuttavat pesun yhteydessä irtoavien mikromuovien määrään. Jotta mikromuoveista saadaan tietoa päätöksenteon tueksi, tulee tutkimuslaitoksille osoittaa tulevina vuosina riittävät resurssit tutkimusta varten. Kirjoittaja on Suomen Tekstiili & Muoti ry:n toimitusjohtaja. Ovatko korvaavat…raaka-aineet…ympäristön kannalta…haitattomampia? Esimerkiksi puuvillan…viljely kilpailee…ruoantuotannon kanssa…ja vaatii kemikaaleja.