Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Elämä on liekki ja ruumiillisuus todellinen taikavoima – Siiri Enoranta särkee uusimmassaan fantasiakirjallisuuden kliseitä

Siiri Enoranta on luonut jälleen rikkaudessaan ja värikkyydessään täyden fantasiamaailman. Topelius-palkinnolla ja Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnoilla palkitun kirjailijan Tuhatkuolevan kirous -romaanin maailmassa toistuvia auringonpimennyksiä palvotaan ja pelätään. Varjoissa asuu pieniä karrelle palaneita pikilapsia. Elämä on liekki, joka liikuttaa niin ihmisiä, eläimiä kuin kasvejakin. Kirjan alkupuolella uusien paikkoja ja olentoja esitellään niin paljon, että se tuntuu jopa hieman hengästyttävältä. Tuhatkuolevan kirous on eeppistä fantasiaa, jossa päähenkilönä on 14-vuotias Pau. Tarina alkaa, kun Pau leikkaa pitkän, reisiin ulottuvan tukkansa tietämättä tekonsa seurauksia. Hän saa kutsun Magia-akatemiaan, jossa käy ilmi, että hiukset – samoin kuin lähes kaikki muutkin ruumiin eritteet ja karvat – ovat ehdottoman tärkeitä taikojen tekemisessä. Orastavaa seksuaalisuutta Enorannan tuotannolle ominaisesti myös Tuhatkuolevan kirous käsittelee seksuaalisuutta ja läheisyyttä. Perhe ja sisarusten välinen rakkaus on kantava teema, samoin 14-vuotiaan orastava seksuaalisuus ja siihen liittyvät tunteet. Monelle fantasiakirjalle epätyypillisesti Enoranta on ottanut päähenkilön perheen olennaiseksi osaksi kirjan juonta, mikä on virkistävää. Paun vanhemmat, erityisesti äiti, ovat ehjiä hahmoja, joilla on tarinassa merkitys ja menneisyys. Paun isoveli Tristin on sisarelleen paitsi esikuva ja suojelija myös läheisin ystävä. Lue myös: Siiri Enoranta antoi steriloida itsensä, koska hänen mielestään jokaisen naisen ei tarvitse lisääntyä – "Elämän tarkoitus on pitää hauskaa ja hauskaa ei voi olla, jos se tapahtuu muiden kustannuksella" Lue myös: Tulenkantaja-ehdokas Siiri Enoranta: "Viisainta olisi suhtautua suruun lahjana" Enorannan kieli on monipuolista ja polveilevaa, mutta seksuaalisuuden kuvauksissa ja toimintakohtauksissa Paun kertojanäänen naiivius etäännyttää lukijaa tekstistä. Tämä voi olla tosin tahallistakin. Naiivius palauttaa muistamaan lapsuuden kömpelyyden ja epävarmuuden. Paikoin kuitenkin mietityttää, onko Paun ääni liiankin nuoren oloinen 14-vuotiaalle. Enoranta sivuaa Tuhatkuolevan kirouksessa myös homoseksuaalisuutta ja avoimia suhteita, mustasukkaisuuden puuttumista. Näitä ei kuitenkaan erityisesti jäädä käsittelemään, vaan ne asettuvat osaksi kokonaisuutta. Lapset lapsina Tarina kulkee episodimaisesti, paikasta toiseen ja ratkaisusta ratkaisuun. Enoranta rikkoo Tuhatkuolevan kirouksessa monia fantasiakirjallisuuden kliseitä ja tavanomaisia toteuttamistapoja. Esimerkiksi ilahduttavaa on, että Tuhatkuolevan kirouksessa Enoranta antaa lasten olla lapsia, eikä sysää heitä väkisin aikuisten taisteluihin. Myös taikuuden toimintatapa on omaperäinen, joskin paikoin hieman inhottava. Tarina on myös kerrottu Paun näkökulmasta ensimmäisen persoonan kertojalla, mitä monesti pidetään vaikeana ratkaisuna eeppisessä fantasiassa, jossa uuden maailman kuvailuun tarvitaan paljon liikkumatilaa. Kertojaratkaisu onnistuu kenties juuri Paun lapsekkaan, hieman satuilevan kertojaäänen ansiosta, jolle ympäröivän maailman havainnointi on luontevaa. Tuhatkuolevan kirous sopii niin nuorille kuin aikuisillekin. Siinä on satumaisuutta ja pehmeyttä, mutta myös voimakkaita teemoja ja mielenkiintoista särmää. 443 sivua. WSOY, 2018.