Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Viiden tähden aloitustahdit! – Beethoven soi uusin sävyin, kun Rouvali johti Filharmonian tuulispäänä uuteen kauteen

Tuulispään lailla aloitti Santtu-Matias Rouvali kuudennen kautensa Tampere Filharmonian johdossa. Energiaa löytyi jopa Rouvalin rajattomalla mittapuulla ihan hirvittävästi. Alkuräjähdysenomaisesti kulkeneella Mihail Glinkan Ruslan ja Ljudmilan alkusoitolla oli hyvä näyttää heti kättelyssä, miten pitkälle soittajisto on valmis kapellimestariaan seuraamaan: vauhti oli melkein hullunrohkean nopea, mutta ei soitossa silti pikakelauksen makua ollut. Tulkinnan seikkailuhengessä tiivistyi myös jotain hyvin olennaista oopperan rakkauden etsimisen täyttämästä sanomasta. Herkkää ja valoisaa Illan pääherkuiksi Rouvali oli valinnut kaksi hyvin yhdessä toimivaa Beethovenia , neljännen pianokonserton ja kahdeksannen sinfonian. G-duuri-pianokonsertto antaa mahdollisuuksia niin klassiseen ylevyyteen, intiimiin kosketukseen kuin reippaaseen musikanttisuuteenkin. Espanjalaisen Javier Perianesin soitossa oli aika mukavassa suhteessa kaikkia näitä, vaikka hän tuntuikin kokevan konserton ennen kaikkea mozartmaisesti liitävänä ja kevyesti pulppuavana ilotulituksena. Yhteys ajoittain raskaammin soittaneeseen orkesteriin oli kuitenkin luonteva, syvähenkisimmin hitaan osan filosofisessa vuoropuhelussa. Harvoin saa kuulla tätä herkkää ja erittäin vaikeasti tulkittavaa osaa yhtä jylhänä, kristallisoituneena ja lopulta sooloäänen ja orkesterin täydelliseen sulautumiseen johtaneena soivana näkynä. Konserton kaikkia kolmea osaa sitoi toisiinsa tässä esityksessä erityisen painokkaasti sama kuiskaava ele: jousiston pizzicatojen ja hellän pianonäänen rauhoittuva kohtaaminen. Solisti tarjosi kauniisti öistä valoa kimaltaneen ylimääräisenkin, Chopinin lumoavan cis-molli-nokturnon. Oopperamaista draamaa Beethovenin kahdeksatta sinfoniaa on kutsuttu "pikkusinfoniaksi" muun muassa lyhyytensä takia, mutta Rouvali ja Tampere Filharmonia pyyhkäisivät moiset kliseiset luonnehdinnat raikkaasti pois mielistä. Näin dramaattista, repäisevää, rytmisesti iskevää ja rehevillä yksityiskohdilla fraseerattua esitystä en muista tästä sinfoniasta aiemmin kuulleeni. Aivan uutta olivat avausosan hahmottuminen suurena draamana sekä toisen osan lähes oopperamainen juonenkuljetus. Orkesteri loisti porukkana ja sooloina, kirkkaimmin Mark Reding klarinetissa ja Péter Fodor patarummuissa. Konsertti uusitaan torstaina. Molempiin iltoihin riittää niin paljon väkeä, että näitä kahden konsertin viikkoja kannattaa jatkaa mahdollisimman tiheään tahtiin – ainakin Rouvalin ollessa puikoissa. ★★★★★ Tampere-talon Iso sali 29.8.