Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Jos lapsi kuristaa, se on kiusaamista, jos aikuinen, se on pahoinpitely – Kiusaaminen on aivan liian vähättelevä ja leikkisä sana

Kiusaaminen on terminä leikkisä, sanoi kaverini. Sehän on rikos, hän jatkoi, ja erilaisia rikosnimikkeitä on useita. Kiusaaminen-sana muistuttaa kiusaus-sanaa, mikä saattaa edesauttaa kiusaamis-sanan keveyden tuntua. Janssonin kiusauskin vain leikkisästi houkuttelee syömään itseään, ja silloin lankaanmenijä on yhtä syyllinen kuin itse kiusauskin. Pitäisikö meidän puhua kiusaamisen sijaan huonosta vallankäytöstä? Aamulehdelle tänä vuonna antamassaan haastattelussa sosiaalipsykologi Kati Kärkkäinen sanoi, että jo pienet lapset ymmärtävät vallan käsitteen, kun sitä heille selittää. Väkivalta pitää lopettaa, ennen kuin siitä muodostuu lapsille pysyvä "ajanviettotapa". Jos me aikuiset joutuisimme työpaikoillamme ja opiskelupaikoissamme kokemaan samaa, mitä monet lapset kouluissa kokevat, emme enää menisi aamulla töihin tai opiskelemaan. Eivätkö lapset ja aikuiset ole yhtä arvokkaita? Jos koululaiset supisevat pahaa toisesta tai jättävät jonkun porukan ulkopuolelle, se on kiusaamista . Jos aikuiset tekevät samoin, se on henkistä väkivaltaa . Miksi lapset vain kiusaavat toisiaan ja aikuiset jopa rikkovat lakia käyttäessään ihmissuhteissaan huonoa, vääränlaista valtaa? Jos koululainen ottaa toisen lapsen repun ja hyppii sen päällä lätäkössä, se on kiusaamista . Jos aikuinen ottaisi toisen aikuisen läppärilaukun ja rämistee sen päällä lammikossa, se olisi ehkä vahingonteko , joka on asianomistajarikos. Jos lapsi hakkaa toista nyrkillä tai kuristaa, se on kiusaamista . Jos aikuinen lyö toista, se voi olla tapauksesta riippuen lievä pahoinpitely , pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely . Jos lapsi kuvaa toista lasta luvatta vessassa ja laittaa kuvan tai videon sosiaaliseen mediaan, se on kiusaamista . Jos aikuinen kuvaisi toista aikuista luvatta vessassa ja jakaisi kuvan somessa, kyseessä voisi olla salakatselu sekä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. Alle 15-vuotiaan teot eivät ole rikosoikeudellisesti katsoen rikoksia eikä alle 15-vuotiasta voida siksi tuomita niistä. Voisimme kuitenkin välttää kevyttä kiusaaminen-sanaa silloin, kun oikeasti tarkoitamme fyysistä tai väkivaltaa. Psykologi Vesa Nevalainen toi muutama vuosi sitten Kodin Kuvalehden kolumnissa esiin hyvän näkökulman: " Kukaan ei kiusaa vain siksi, että on ajattelematon. Kiusaaminen vaatii suunnitelmallisuutta, sosiaalisia taitoja ja ilkeyttä". Nevalainen oivaltaa, että kiusaaja ehtii kyllä miettiä, miltä kiusaajasta tuntuu, muttei kiusaaja välitä siitä. Hän saattaa jatkaa, koska hän saa kiusaamisesta vallan tunteen ja ikätovereilta ehkä pelonsekaista ihailua; pelonsekaista siksi, että kaverit eivät uskalla puolustaa kiusattua, koska pelkäävät itse joutuvansa kiusatuksi. Nevalaisen kolumnista voi päätellä, mitä tarvitaan siihen, että kiusaaja voi lopettaa kiusaamisen. Hänen olisi opittava eläytymään toiseen osaan ja rakentamaan itsensä vahvemmaksi, sillä " vahvan ihmisen ei tarvitse nostaa itsetuntoaan toisten kustannuksella" . Nevalainen toteaa myös, ettei riitaan tarvita aina kahta. Eikä kiusaamisessa ole edes kyse riidasta, vaan alistamisesta . Alakouluikäisetkin lapset voivat uhata jopa kiusatun vanhemman tappamisella, jos kiusattu paljastaisi tilanteen. Pohdin, että sekin voisi auttaa, jos vanhemmat sanoittaisivat kodeissa lapsilleen kiusaajan valheellisen uhkailumenetelmän: kiusaaja voi saada kiusatun uskomaan, että tämän kävisi huonosti, jos hän kertoisi jollekin. Tällöinkin kyse on huonon vallan käyttämisestä. Itsekään en ole synnistä puhdas. Kokeilin ala-asteella henkista väkivaltaa muistikuvieni mukaan kaksi-neljä päivää. Tein kaverini kanssa yksipuolisen diilin, joka kuului niin, että koulussa kiusaisin häntä, mutta vapaa-ajalla olisimme kavereita. Jostakin syystä olin päättänyt kokeilla, miltä tuntuu seistä pahan joukoissa. Kai siksi, että muutkin kiusasivat kaveriani ja ehkä itsekin halusin kokeilla, millaista olisi olla se kasan päällimmäinen. Idioottimaisen ihmiskokeen jatkuttua muutaman päivän yksi luokkatoveri tuli luokseni itkien ja pyytäen, etten enää kiusaisi tätä luokkatoveria. Koe päättyi siihen. Onneksi ystäväni vielä hyväksyi minut ystäväkseen, vaikka olin tehnyt suuren virheen. Joskus kiusaaminen ja ystävyys voivat myös olla hyvin lähellä toisiaan. Siksi vanhempien pitäisi nähdä myös se mahdollisuus, että kiusaajatkin voivat muuttua, jos heille annetaan siihen mahdollisuus eikä heitä leimata lopullisesti pahoiksi ihmisiksi. Koulussa yksi toinen tyttö heitteli minua vuosia kiukkuisesti lumipalloilla ja pilkkasi sekä mulkoili aina tilaisuuden tullen. Hänestä tuli lopulta hyvä ystäväni.