Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Lapsettomuutta käsittelevä Sylityksin tekee koskettavasti näkymättömän näkyväksi – samalla se kuvaa sitä, mitä nykyihminen todella pelkää

Mirja ( Eeva Hakulinen ) on nainen, joka tietää, mitä haluaa. Hän haluaa suuren perheen. Ilman omaa lastahan ei voi edes elää. Ei ole yhtään mitään syytä. Onneksi rinnalla uskollisesti pysyvä aviomies, joogaopettaja Martti ( Martti Manninen ) on samaa mieltä. Koska lasta ei kuulu, pari käyttää kaiken energiansa, varansa ja aikansa lapsen raivokkaaseen tekemiseen. Varsinkin Mirja elää testeineen toivossa, edes ovulaatiosta. Elämä ei ole tasapuolista Tasan eivät käy onnen lahjat, voisi olla Tampereen Teatterin ohjaajan Anna-Elina Lyytikäisen lapsettomuudesta kertovan Sylityksin -näytelmän motto. Mirjan paras ystävä Kaisa ( Pia Piltz ) tulee näet vahingossa raskaaksi. Epäoikeudenmukaiseen kuvioon kuuluu, ettei tuleva äiti eikä Teemu-isäkään ( Ville Majamaa ) "haisevista ja huutavista" pikkulapsista edes pidä. Kertomusta täydentää Teemun sisko, Elisa Piispasen pakahduttavasti tulkitsema, yksinäisyyteen ja yksin pärjäämiseen uupunut yksinhuoltajaäiti. Tässä näytelmässä kärsimys on yhteistä, vaikka jokainen joutuukin kantamaan taakkansa yksin. Valitettavasti vain juuri kärsimyksen takia kukaan roolihahmoista ei ole erityisen miellyttävä. Kirsimarja Järvisen esittämä siivooja voisi olla sellainen, mutta tälläkin höpsähtäneellä naisella on omat raskaat pakkomielteensä. Parhaiten pärjäävät Kaisa ja Teemu, jotka eivät hirtä itseään ehdottomuuteen. Lue myös: Äitikin voi kokea lapsettomuutta – Anna-Elina Lyytikäisen ohjaama ja käsikirjoittama Sylityksin-näytelmä saa ensi-iltansa Tampereen Teatterissa torstaina Tragedia vai komedia? Sylityksin on loppuun asti mietitty nimeä myöten. Sylit ovat yksin, ja pelko yksin jäämisestä pohjaton. Keskenään erilaisten pariskuntien ristiinpuhuminen on ohjaajalta loistava oivallus. Hahmot ovat pitkälti karikatyyreja, eikä katsoja aina tiedä, liikutaanko tässä nyt farssin tyylilajissa. Näin on varsinkin kaoottisessa synnytyskohtauksessa. Toisaalta itkun ja naurun läheisyys vapauttaa myös katsomon tunneskaalaa. Lapsia näytelmässä ei näytetä, vaikka heistä koko ajan puhutaankin. Kuvaavaa on sekin, miten kylmästi hahmot kohtelevat todellisia läheisiään. Näkymätön näkyväksi Aihe on tärkeä ja käsittelytapa tuore. Länsimaisen nykyihmisen lisääntymisongelmat ovat jo vuosikausia huutaneet virallisen tilastopuheen rinnalle myös ihmisen kokoisia kertomuksia. Meitähän elää jo useampi sukupolvi, jolle tehokas ehkäisy on ollut itsestäänselvyys, samoin kuin viime hetkillä petrimaljassa hoidettu perhesuunnittelu. Samaan aikaan suomalaisten syntyvyys on laskenut. Tahattomasta lapsettomuudesta kärsii jossain vaiheessa joka viides hedelmällisessä iässä oleva pari, tietää käsiohjelma. Lapsettomiksi syystä tai toisesta jäävien osuus on vielä tätäkin paljon suurempi. Sylityksin onnistuu tekemään näkymätöntä näkyväksi ja tekee sen koskettavasti. "Mä pelkäsin niin kauheasti jääväni yksin" , kiteyttää Mirja näytelmän avainlauseen. "Tässä näytelmässä kärsimys on yhteistä, vaikka jokainen joutuukin kantamaan taakkansa yksin." Käsikirjoitus ja ohjaus Anna-Elina Lyytikäinen. Rooleissa Eeva Hakulinen, Martti Manninen, Pia Piltz, Ville Majamaa, Elisa Piispanen, Kirsimarja Järvinen, Elina Rintala, Sanele Salo/David Issa. Lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto. Pukusuunnittelu Mari Pajula. Valosuunnittelu Mika Hiltunen. Äänisuunnittelu Jan-Mikael Träskelin ja Jouni Koskinen. Ensi-ilta Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 30.8.2018.